Kuvausta järvellä

Ollaan käyty Lennyn kanssa uimassa aina, kun se vain on ollut mahdollista. Arkena Tampereella joka päivä. Joskus jopa pari kertaa päivässä. Viime viikolla otin kameran mukaan ja tallensin pari hauskaa kuvaa. Halusin napata hyppykuvien lisäksi pari ruutua, joissa meidän läheisyys ja tosiystävyys tulee esille. Mitä mieltä te olette näistä?

Viikonlopun jälkipyykki

Viime viikonloppu oli mitä mainioin. Aiemmin jo infosinkin, että helteinen muutto oli merkitty kalenteriin ja se me myös tehtiin. Perjantaina puoliltapäivin alettiin roudaamaan kamoja Helsingistä Espooseen ja oltiin niin tehokas tyttökaksikko, että lauantain viralliselle muuttopäivälle ei jäänyt juuri roudattavaa. Niinpä ystäväni perui suurimman osan muuttoavusta ja totesi vain, että tehotytöt kantoi sohvan ja sängyn kolmanteen kerrokseen, joten apuja ei juuri enää tarvita. Hah, mainiota! Sitä todella pärjää ja pystyy tekemään melkein mitä vain, kun vain päättä niin.

Lauantaina saimme seuraamme vielä yhden ystävän ja muuton jälkeen kävimme uimassa Espoon Haukilahdessa. Ei ollut parempaa kuin skoolata rannalla (okei, skumppa olisi ollut parempi) tukka märkänä ja katsoa ihanaa merinäkymää! En ole koskaan pystynyt päättämään kumpi on ihanampi meri vai järvi. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Tuolla hetkellä meri-ilma teki terää ja fiilis oli katossa. Siitä olikin hyvä jatkaa ja käydä vähän tanssimassa illalla livebändin tahtiin.

Loistava viikonloppu, stressi tiessään ja työviikko tuntuu vain palalta kakkua! Ihanaa loppuviikkoa kaikille.

Viikon 31 voimabiisi

Taas näitä ruotsalaisia. Olen vaan niin rakastunut siihen maahan ja näihin bändeihin. Stiftelseniä kuuntelin paljon, kun olin vaihdossa Växjössä. Tässä yksi suosikkini heiltä.

Hei helle

Miten iloinen voikaan olla yhdestä sanasta. Se on Helle. Helle tarkoittaa minulle sitä, että olen saanut käydä kaikki ihanat mekot ja kesävaatteet läpi. Toinen kierros saa alkaa ensi viikolla, kun tämä helle vain jatkuu. Nyt jopa tuli radiostakin varoituksia todella kuumasta säästä. Se on siis todella nyt sellainen sää, jossa tämä vilukissa pärjää.

Yhtään en valita. En varmasti!

Tein jo kolme vuotta sitten sopimuksen itseni kanssa, että en valita enää ikinä säästä. Siihen on mahtunut yksi ainoa perkele, kun toissatalvena satoi niin paljon lunta monta viikkoa putkeen ja kevään piti jo alkaa. Vain silloin yhtenä aamuna lumitöiden lomassa manasin kerran. Sen jälkeen olen taas lupaukseni pitänyt.

Varsinkin koiran kanssa ei auta valittaa. Ulos on mentävä monta kertaa päivässä, oli sää mikä hyvänsä. Ja muistakaa: se on vain pukeutumiskysymys.

Nautitaan näistä ihanista lämpimistä keleistä täysin riemauksin ja todella toivotaan, että näitä kestää pitkälle syksyyn. Mikä onkaan ihanampaa kuin lämmin syksy? No lämmin elokuu tietysti, kun silloin olen pidemmällä lomalla. Mutta tänään nautin yhdestä irtonaisesta lomapäivästä ja marssin muuttoavuksi rakkaalle ystävälleni Helsinkiin. + 30 astetta, muutto ja paku ilman ilmastointia. Mikä ihana yhdistelmä!

Ps. bikinit on pakattu mukaan.

Yksin vai yhdessä

Viikonloppuna olin tosiaan häissä, kuten olen moneen kertaan maininnut. Kuulin siellä kaksi mielettömän hyvää puhetta. Toinen morsiamen isältä ja toinen morsiamen kummisedältä.

Morsiamen isän puhe yllätti minut siinä kohtaan, kun hän sanoi lukeneen onnelisuusopasta. Siis mies, yli 50 ja lukenut kirjan, joka puhuu siitä kuinka olla onnellinen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Omassa lähipiirissäni ei ole kovin monta, jos yhtäkään, miestä, joka lukisi tuollaista kirjaa. Morsiamen isä siteerasi kirjaa, joka taas siteerasi sitä isompaa kirjaa. Se sai minut taas ajattelemaan, että suurin niistä on rakkaus. Rakkaus, jota onneksi elämässäni on paljon ja jota myös itse jaan ympärilleni valtavasti. 

Kummisetä puolestaan kertoi hienon, minulle uuden tarinan. Jos haluaa kulkea nopeasti, on kuljettava yksin. Jos taas haluaa kulkea hitaasti, mutta pitkälle, tulee kulkea kaksin tai ryhmässä. 

Miten hienosti sanottu! Mietin omaa elämääni ja olen kyllä sellanen pikakävelijä, että ei ihme kun suurin osa elämästä on tullut kuljettua yksin. Nyt meitä on kaksi ja tahti on verkkaisempaa. Ehkä myös ikä hidastaa menoa. 

Mieletöntä oman elämän tulkintaa! Ja mitkä puheet, huh! Meinasi kuvaajallakin tulla tippa linssiin.

Jännittävä kuvaus

Mainitsinkin viime viikolla, että kävin kuvaamassa tuttavani häät viikonloppuna. Jännitys oli iso, mutta turha - onnistuin mielestäni hyvin.

Kirkko oli valoisa, ulkokuvauksissa vaihteleva sää aiheutti hieman murheita, mutta ei ylitsepääsemättömiä, pariskunta oli mukana ideoissa ja heitä oli helppo liikutella. Ja mikä parasta - ei tullut yllätyksiä, joihin en olisi pystynyt reagoimaan.

En ole mikään häiden paras ystävä, mutta kuvaaminen oli kivaa.  Laitan parit kuvat tänne. En viitsi pariskunnan naamoja julkaista täällä, mutta saa näistä jotain ajatusta. Kertokaa, mitä mieltä!

Pyöräillen Tampereella

 Sunnuntaina kävi niin kivasti, että vierailulla ollut kaverini innostui pyörällä pitkin Tamperetta -ideastani ja lähdimme hellepäivänä rennosti kohti iloisia uusia kokemuksia kera naapurin lainapyörän.

Kaverini on käynyt viimeksi Tampereella kuusi vuotta sitten, joten piti oikein miettiä tarkasti, mitä näyttäisin hänelle. Muutamaan tuntiin ei mahdu kaikki, mutta jotain erikoista täytyisi näyttää. Siispä ensin hurautimme 15 kilometriä ja menimme vilvottelemaan Särkänniemen Hurrikaaniin. Tämä siksi, että tiesin vieraani olevan hulluna kaikkiin vuoristoratoihin.

Jätin tahalleni Näsinneulan välistä - tiesin paremman paikan tiirailla Tamperetta. Tämä paikka oli tietenkin Pyynikin näkötorni. Kivuttiin yli 150 metrin korkeudelle ja ihailtiin kahden järven ja Pyynikin harjun näkymiä kera Näsinneulan. Juurikin se, että näkee näsinneulan eikä niin, että Näsinneulasta näkee, on minusta paljon parempi. Vähän sama kuin Nycissä näkee Empiren Top of the rockista eikä toisinpäin.

Keskusta ei innostanut, mutta ajeltiin sen läpi Tallipihalle kuuntelemaan hetkeksi ihanaa saksofonin soitantaa ja hengattiin hetki koskenrannassa. Lisäksi kävimme vielä syömässä Gringos Locosissa Kehräsaaressa, joka on sekin ihanan lempeä paikka ja mukava esiteltävä.

Kaverini oli hyvin otettu jokaisesta näkemästään paikasta. Erityisesti sain kiitosta, että kivuttiin Pyynikille, koska hänestä se oli paljon persoonallisempi juttu kuin mennä hissillä Näsinneulaan. Ja sitä juuri hainkin, persoonallisia juttuja, jotka sopivat juuri hänelle.

Kilometrejä pyörällä tuli 30 ja tunteja retkelle reilu kuusi. Mieli sai aimoannoksen positiivisuutta mukavista ihmisistä, raikkaasta tuulesta hiuksissa, hyvästä seurasta, kauniista näkymistä ja aistikkaasta Tampereesta. Yksi parhaista sunnuntaista ikinä!