Se juustokakku

Puhuin aiemmin siitä kukkien keräämisestä, miten ihanan stressitöntä se on. Leipominen ja ruoan laitto on samanlaista puuhaa. Ainakin yleensä. Tykkäisin leipoa enemmänkin, mutta kukaan ei ole niitä leipomisia syömässä, kun itsekään ei voi viikottain syödä herkkuja. Mutta sitten, kun leivotaan niin niitä myös syödään. Tällä kertaa tarkoitus oli hyvä, koska halusin leipoa äidille jotain äitienpäivän kunniaksi.

Nyci-postauksissa huutelin aidon juustokakun perään. Sain kuulla, että se oikea juustokakku paistetaan uunissa. Tämän takia se on niin herkullista. Ja, jotta se sopii myös minun vatsalle, täytyi tehdä aika paljon muutoksia ohjeeseen. Kaikki vehnää sisältävät tuotteet piti vaihtaa gluteenittomaksi ja creme fraiche vaihtui Ehrmannin rahkaan. Se on ainoa rahka, joka pystyn syömään edes jonkun verran. Muuten menin ohjeen mukaan, mutta... kakku ei onnistunut! Sisälmysosa ei ollut sellaista samenttisen pehmeää ja lusikkaan tarttuvaa kuin sen pitäisi olla. Mikä meni vikaan? Voiko kaikki olla kiinni siitä, että käytin rahkaa? Vai enkö vain vatkannut tarpeeksi? Jos tiedätte vastauksen, kertokaa ihmeessä!

Oli se silti hyvää, en mä sitä sano.