lauantai 30. marraskuuta 2013

Kipeä olkapää ja miinus monta sataa kaloria

Näköjään tämän viikon postaukset ovat täysin musiikkipainotteisia. Mutta hyvästä asiasta voi jauhaa vaikka miten paljon, eikö?

Torstaina sain taas tripla-annoksen hyvää oloa ja mieltä, kun olin kavereiden kanssa kuuntelemassa Volbeatia Helsingissä. Se, että musiikki saa ihon kananlihalle on jo ihan huikee asia. Mutta vielä siihen lisäksi se, että esiintyjät ovat näyttäviä ja silmät saavat keikan ajan ruokaa, saa fiiliksen kattoon. Keikan aikana tuli sen verta paljon hypittyä ja tanssittua, että olkapää oli seuraavana päivänä kipeä. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista!

Mikä siinä onkin, että harvemmin livekeikkoihin on pettynyt. Volbeat vetää varmalla ja hyvällä otteella kerrasta toiseen. Tämä oli nyt kuudes kerta, kun kyseisen bändin näin livenä eikä kyllästytä vieläkään. Vaikka eihän toki viisi ole mitään, jos joihinkin tosifaneihin vertaa. Mutta joitain bändejä kiertäessä on joutunut valitettavasti toteamaan sen, että aina on samat välispiikit ja samat biisit. Volbeatin kohdalla näin ei onneksi ole.

Tämä keikka olisi pitänyt olla jo marraskuun alussa niin olisi jaksanut koko harmaan marraskuun vetää positiivisemmalla otteella. Mutta tällä jaksetaan se kylmä ja viimainen tammikuu, joka mahdollisesti on edessä.

Keväällä on luvassa lisää hyvää mieltä, kun pääsen Apocalyptican keikalle. Se onkin jo niin mones niiden keikka, ettei enää pysy perässä. Onneksi on jotain mitä odottaa, kun Apojen lisäksi on Aerosmithin keikka toukokuussa. Sitten alkaakin jo syksyn keikkojen myynnit. Täytyy ostaa paljon lippuja keikoille niin jaksaa paremmin kuin tänä vuonna.

Nyt musiikin sijasta lätkää, joten kaikille hyvää viikonloppua!




tiistai 26. marraskuuta 2013

Musiikki ja mieli

Oma mieli on siitä mielenkiintoinen, että musiikki muuttaa sitä. Ja jokaiseen mielialaan on oma musiikkinsa. Jos olen väsynyt, en voi kuunnella hempeää musiikkia, joka muuten sopisi tilanteeseen, mutta mikäli ajan autoa on pakko tsempata. Silloin täytyy saada väsymys pois, joten ei muuta kuin rokkia koneeseen!

Viisammat sanovatkin, että musiikki pitää hermosolut hereillä ja pistää niihin potkua. Lempimusiikki aktivoi myös aivojen syviä rakenteita. Käy siis sama kuin silloin, jos ärsyke on voimakas pelko tai mielihyvä. Musiikin kuuntelu tekee siis myös tutkitusti hyvää.

Toinen mielenkiintoinen asia on, miten hyvän olon saa itkuiseksi ja haaveilevaksi, jos kuuntelee jotain tiettyä musiikkia. Se varmasti johtuu mielikuvista tai muistoista, joita musiikki herättää. Aina sen ei  kuitenkaan tarvitse olla edes mielikuva, kun hyvin laulettu biisi ja biisin sanat saa herkistymään. Näin kävi viikonloppuna Club for fiven prinsessalle-biisin kanssa. Youtubesta ei kyseistä biisiä löydy, mutta biisi esiintyy bändin uusimmalla Jouluna-levyllä. Sitä voi myös kuunnella Spotifystä. En kai ole ainoa, jonka silmäkulmaan muodostuu kyynel tätä kuunneltaessa?

Onko sinulla tiedossa biisi, joka saa sinut herkistymään ilman sen kummempaa syytä?



maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikon voimabiisi numero 3


Ruotsalaista ihanuutta! Kyllä ne naapurit vaan osaa. Tällä kertaa esittelyssä Dead by April ja heidän biisi Losing you. Tämä biisi soi joka aamu autossa. Siinä herää ja saa kunnon buustin päivään.

Monet suosikkibändini on juuri ruotsalaisia ja niitä tulee esiteltyä ensi vuonna varmasti moneen otteeseen. Ensi viikolla siirryn kuitenkin jo joulun odotukseen ja joulubiiseihin.

Mahtavaa viimeistä marraskuun viikkoa!!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Marraskuuhullu

Nainen, joka on horoskoopiltaan rapu, tietää vaikeuksia. Mielialat vaihtelee sekunneissa ja varsinkin marraskuussa pää on niin ulapalla, että kukaan täysjärkinen ei voi katsella kovin läheltä sitä menoa.

Puhun nyt itsestäni. Marraskuu on aina se vaikein kuukausi, joka aiheuttaa ihan äärettömiä vaikeuksia pysyä jossain mielipiteessä ja mielialassa. Vaikka aamu olisi hyvä, se ei tarkoita että se päivä olisi kokonaisuudessaan hyvä. Ei, vaikka päättäisin niin. Niin, sekin vielä, että päätöksissä on ihan mahdotonta pysyä marraskuussa. Tuntuu, että tämä on vähän sama fiilis kuin se, joka joku sanoo olevansa kuuhullu. Minä olen marraskuuhullu. 

Marraskuulle täytyy siis keksiä aina jotain kivaa tekemistä ja paljon. Nyt osasin sentään sen verta ennakoida, että en ottanut matkatöitä kuin alkukuulle ja olen pyytänyt ystäviä kylään viikonloppuisin. Se on helpottanut kummasti. Myös se, että torstaina satoi lunta hirveä määrä tänne Pirkanmaalle auttoi mielialaa kääntymään positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten iski muutama huono uni ja parit huonot uutiset ystäviltä. Siinä meni sitten sekin positiivisuus. Yhtään ei myöskään auttanut se, että perjantaina heräsin siihen, kun koira on kipeä. Onnekseni tein perjantain etänä töitä ja sain olla koiran kanssa kotona. Ei sitä olisi mitenkään voinut kipujen kanssa jättää yksin kotiin. 

Koiralla on ollut ehkä maailman kauhein kuukausi ihan ilman kipujakin. Koskaan ei voi tietää millä tuulella olen ja kuinka paljon ärisen ja purisen. Koirallehan sitä täytyy purkaa, kenelle muulle? Onneksi salille on saanut jätettyä muutaman huonon hetken ja kaikkien onneksi joulukuu alkaa ihan pian. Sitten marraskuuhulluus on tältä vuodelta historiaa ja voidaan mennä kohti kevättä. 

Oikeastaan nyt, kun alan ajatellakin ihanaa joulukuuta, tuntuu helpottavan. Värit, valot, lumi, koristeet, joululaulut, ystävät, perhe, iloiset ihmiset, joulukukat ja -kuusi, glögi, tuoksut ja rauha. Näitä on luvassa joululomalla, johon on enää vain muutama viikko aikaa.

Oletko huomannut itsessäsi jotain kuuhulluuden tapaista kuukausihulluutta?


torstai 21. marraskuuta 2013

"Optimismi on valinta"

Luin ihanan näyttelijättären Seela Sellan haastattelun ja hän on kyllä yksi minun idoleistani, mitä tulee positiivisuuteen ja optimistisuuteen. Haluan nyt jakaa teidän kanssa Seelan terveysvinkit:
Seela Sella.
Kuva: Tampereen teatteri
  • Nauti elämästä joka päivä
  • Nuku lyhyet päikkärit
  • Irrota arjesta ja mene teatteriin
  • Unelmoi 
Olen näistä hyvin pitkälle samaa mieltä. Lisäyksenä voisi olla, että liiku ja löydä se oma aivojen tuuletus -lajisi. Ja ehkä vielä se, että naura joka päivä. Jos ei naurata, hymyile edes. Silloin koko kroppaa hymyilee ja tulee edes hetkeksi vähän parempi olo.

Itsellä on onneksi niin mukavia työkavereita, että heidän kanssa tulee naurettua vähän joka päivä. Ja kotona on niin humoristinen koira, että välillä saa vedet silmissä nauraa sen tempauksille. Tietysti myös ihanat ystävät laittavat pitkin viikkoa hymyilemään, kun saa viesteja ja mukavia ajatuksia tänne päin.

Siispä, hymyile!


 



tiistai 19. marraskuuta 2013

Tiedä tunnelukkosi

Löysin netistä tunnelukkotestin. Tietysti tein sen heti ja odotin vastausta mielenkiinnolla. Arvattavissa oli, että tunnelukkoja löytyy, mutta vastaukset olivat silti aika yllättäviä.

Erittäin vahvoja tunnelukkoja oli kaltoin kohtelu, uhrautuminen ja tunnevaje. Kun taas oikeutus, alistuminen, kietoutuneisuus, vajavuus, pessimistisyys ja riippuvuus saivat tuloksen: ei tunnelukkoa. Eli siis mitä?! Testin lopussa oli kerrottu, mitä voimakkuudet tarkoittavat. Erittäin vahva tarkoittaa, että tunnelukko ohjaa elämääsi voimakkaasti ja laaja-alaisesti. Siis tunnevaje ja uhrautuminen ohjaavat elämääni voimakkaasi.

Mikä uhrautuminen?

Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi.

En silti ymmärtänyt, miten tämä liittyy minuun.


Pitkään jatkunut uhrautuminen johtaa kuitenkin siihen, että alat itse voida huonosti. Toisten jatkuva huomioiminen alkaa väistämättä herättää väsymistä, turhautumista ja suuttumusta, jota kuitenkaan et halua ilmaista avoimesti. Ilmaiset vihaasi passiivisesti, vaikkapa ottamalla etäisyyttä tai mököttämällä. Jos koet mitätöintiä, saatat kostaa etkä koskaan enää anna mitään.
Toiset viihtyvät hyvin seurassasi, koska huomioit heidän tarpeitaan. Saatat tuntea vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää. Viestit toisille, että sinulla ei ole tarpeita tai että ne eivät ole tärkeitä. Läheisesi pitävät sinua vahvana ihmisenä, joka on tottunut pärjäämään itse.
Sitten alkoikin jo vähän hälyyttää. Tämä kuitenkin on vähän ristiriidassa sen kanssa, että uhrautuja ei puhuisi omista asioistaan vaan kuuntelisi toisten murheita. Minulla on aina niin paljon kerrottavaa, että ei meinaa päivä riittää kertomaan.  Kuuntelen myös, jos toisella on kerrottavaa, mutta usein tuntuu, että harvemmin kenelläkään on enää kerrottavaa, kun aina sitten aloitan sen puhetulvan. Opettelun paikka, siinäkin. 
Uhrautumisesta kertova viimeien lause on kyllä totta. Läheiset pitävät minua vahvana, koska olen tottunut olemaan yksin ja pärjään aina. Se nyt ei varsinaisesti varmasti ole lukko, mutta kieltämättä, aika herkästi mökötän ja parisuhteessa laitan herkästi toisen tarpeet omieni edelle. Siinä onkin iso pala opeteltavaa.

Minkälaisia lukkoja sinulta löytyy? tunnistatko niitä?

Tämä testi kannattaa varmasti tehdä puolen vuoden - vuoden päästä uudestaan ja verrata tuloksia. Jospa vaikka erittäin vahvat lukot olisivat hävinneet.

Ps. fontti kenkkuilee. Ärsyttävää lukea sataa eri fonttia yhdessä postauksessa. Mutta nyt en osaa korjata. Anteeksi.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Viikon voimabiisi 2


Elastisen Hallussa. Tällä lähtee tämä viikko käyntiin ja tätä videota katsoessa saa kyllä aimo annoksen buustia omaan treeniin. Huh!

Mukavaa viikkoa teille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Liikenneraivo

Tässä elämässä on välillä niin paljon opettelua, että tuntuu ajan vaan yksinkertaisesti loppuvan kesken! Tämä on nyt onnellisesta postauksesta kaukana, mutta elämää tämä on.

Yksi näistä opettelua vaativista asioista minulla on liikennekäyttäytyminen. Tai siis miten tämän sanoisi. Liikenteessä rauhallisena pysyminen. Ei, ei sekään kuulosta oikealta. Tarkoitan, että en aja ylinopeutta, en tee vaarallisia ohituksia raivopäissäni tai muuta typerää. Mutta menetän totaalisesti hermoni ja kiroilen ratin takana, kun tyypit ei vaan osaa ajaa!

Kerron tyypit ja niistä esimerkit. Voitte kommentoida menisikö teillä tämmöisissä tilanteissa hermo.

1) Liu'uttajat. Ryhmä niitä, jotka ajavat ERITTÄIN hiljaa jo monien metrien päästä valoihin, ettei vaan tarvitsisi pysähtyä.
  • Ratinan sillalla on kahdet valot hyvin lähekkäin. Kun oltiin päästy juuri ja juuri toisista vihreistä ohi, edellä oleva näki seuraavien valojen olevan punaiset ja hiljensi matovauhtiin. Siinä se sitten liu'utteli itseään eteenpäin. Yritin kertoa huutaen sieltä takaa, että ne valot ennen kuutta aamulla vaihtuu, kun MENEE LÄHELLÄ. Niissä on sellainen tunnistin.  
  • Autoja on paljon, kaistoja vain yksi. Jono on pitkä ja olisi mukava, jos kaikki olisivat jonossa suht lähellä toista, jotta ei tulisi pattitilanteita ihan takana. Edellä oleva auto jää monien metrien päähän edellisestä autosta. Kestää 5 sekuntia ja se päästää jarrut pois ja liu'uttaa SENTIN eteenpäin. Alan laskemaan 1,2,3.. ja taas 5 sekunnin kuluttua sentti eteenpäin. Tätä tapahtuu niin kauan kunnes valot vaihtuu ja päästään lähtemään.
2) Olettajat. He, jotka luulevat kaikkien tietävän, mihin juuri HÄN on menossa. Ei vilkkuja, ei vilkaisuja, ei mitään.
  • Edellä menevä auto vaihteli kaistoja sen minkä jaksoi, koskaan vilkuttamatta. Lopulta alkoi löytyä vilkku, mutta vasta, kun kaista oli jo vaihdettu. Olin jo aikoja sitten tiennyt, mihin hän on menossa, koska auto meni jo puoliksi toiselle kaistalle ennen vilkkua. 
3) Ehdin vielä -tyypit. He, jotka luulevat ehtivänsä vielä siihen väliin... ja sit eivät kuitenkaan paina kaasua vaan jäävät siihen eteen.
  • JOKA aamu eteeni tulee autoilija, joka uskoo mahtuvansa autonsa kanssa minun eteen, koska ei tosiaan jaksa odottaa minun menevän ohi. Minun takaa ei siihen aikaan aamusta tule ikinä ketään. Mutta eteen on pakko päästä. Ja sitten ajetaan ainakin 10 km/h alle rajoituksen. 
4) Hitaasi kääntyjät. Ei tarvitse selityksiä eikä esimerkkejä. Nämä tietää kaikki.

 Ja nyt siis tiedoksi vielä, että ajan hyvin paljon vuoden aikana. Eli tämä ei ole pelkästään 10 kilomertiä päivän aikana ajamisen tulos vaan tutkimusta asiasta on tehty jo vuosia. Ja varsinkin viimeisen vuoden aikana, kun kilometrejä per kuukausi on tullut noin 2000.

Joudun hyvin usein myös hengittelemään ja tekemään Zen-harjoituksia ajon aikana. Miksi minua häiritsee ne muut, joka ajaa huonosti? ja miksi siitä pitää vetää niin hirveet herneet? Näihin asioihin täytyy ottaa vielä selvyyttä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Positiivinen=stressitön arki

Arki rullaa nyt positiivisella asenteella. Ei stressiä esimerkiksi tekemättömistä töistä, mikäli niitä ei ole tehnyt sen takia, että ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt. Ei stressiä siivouksista, joita ei ole ehtinyt tehdä eikä siis stressiä mistään, mitä ei ehdi tehdä.

Puhuin aiemmin siitä, kuinka stressaavaa arki joskus on juuri tekemättömien töiden takia. Nyt olen huomannut, että kaikki sujuu paljon näppärämmin, kun ei stressaa. Johan sitä meni energiaa pelkään stressaamiseen ja sen takia ei saanut mitään tehtyäkään.

Nyt arki on aikalailla töitä, koiraa, kotia ja omia harrastuksia. Koira tietysti menee kaikessa ensimmäiseksi ja vasta sitten, kun tietää, että se pärjää ja sillä on kaikki hyvin, voi tehdä muuta. Esim.lähteä töihin tai harrastuksiin.

Jotenkin luulen kuitenkin vielä, että tämä stressitön arki on vaan haave ja jokin väliaikainen aivopieru. Näin ei tietenkään saisi ajatella, koska onhan mulla kaikki tärkeimmät joululahjatkin jo hankittuna, joten joulunkaan ei pitäisi stressata. Antaa ajan kulua ja katsotaan, mihin päädytään.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Iloisia harrastuksia


Harrastukset tuovat monelle iloa ja sen takiahan niitä harrastetaan, että se on mukavaa ajanvietettä. Itselläni on paljon harrastuksia, mutta valitettavan vähän aikaa jokaiselle. Koiran tulon jälkeen on pitänyt tehdä valintoja monen harrastuksen suhteen. Koiran kanssa tehtävät jutut ovat kuitenkin tärkeimpiä harrastuksia itselle, koska ne ovat osa toisen täysipainoista elämää.

Valokuvaus on kuitenkin se, josta ei ole koiran tulon takia tarvinnut luopua eikä sitä ole tarvinnut vähentää - päinvastoin! Koira on mahtava kuvauskohde ja sen kasvua on ollut mahtavaa kuvata. Parhaita kuvia on nyt myöhemmin katsottuna ne pentukuvat. Niiden merkitys myös nousee, kun koira vanhenee.

Valokuvaus on siitä hyvä harrastus, että sitä tehdessä kaikki muu unohtuu. Keskityn vain siihen, mitä juuri sillä hetkellä teen ja kuinka saisin vielä paremman kuvan. Eilen sain studiolleni vieraaksi ihanan 7-vuotiaan tytön, josta otimme monia hyviä kuvia perheen iloksi.

Miten mahtavaa oli seurata tytön hyviä ilmeitä ja hienoja omia poseerauksia. Ja sitä iloa! Mistä se kaikki ilo pursuaakaan. Se elämän asenne, mikä lapsilla on, on välillä niin kadehdittavaa. Osaisipa itsekin ottaa noin rennosti ja varsinkin kameran edessä. Koira pääsi kuviin myös mukaan ja oli muutenkin meiningeissä. Se myös kantoi vaatteita, jotta hänetkin huomattaisiin tässä kaikessa härdellissä. Kun valokuvattava lähti kotiin, hän nukahti autoon ja koira nukahti olohuoneen lattialle heti. Niin ihana, kun iltapäivä olikin, oli se myös väsyttävä. Raskasta puuhaa tuo valokuvaus ja varsinkin mallina oleminen.


Kun kerta tämä on se harrastus, jossa kaikki maailman pahuus unohtuu, kannattaa sitä tehdä enemmän. Mikä sinun sellainen harrastus on?

Kuvat ovat tarkoituksella rajattu niin, että tytön kasvot eivät näy kokonaan.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Viikon voimabiisi

Näin maanantaisin julkaisen viikon voimabiisin. Niitä on kertynyt tässä vuosien saatossa monia ja yleensä ne kestää kauemmin kuin viikon ennen kuin vaihtuu. Nyt kuitenkin etsin muistin syövereistä tai kaivan uusia biisejä jokaiselle maanantaille. Näin saadaan biisin kautta viikko aloitettua positiivisessa mielessä. Tai noh, jos vaan tykkäätte näistä biiseistä.

Voimabiisilistauksen aloittaa tämän hetken voimabiisi, johon ihan just kohta varmaan kyllästyn.
Juha Tapio: TSNEH (Tykkään susta niin että halkeen). Perusteluina sanat, jotka iski heti ensimmäisellä kerralla.


"Ruuhkassa auto, autossa ratti Ja elämisen pyörteissä uurtuneet Kädet jotka ohjaa vakavin ottein ja Jälkeen vuosikymmenten Muistavat penkin Muistavat tytön Muistavat sanat jotka lausuttiin Voi kunpa vielä Voi kunpa joku tulisi ja sanoisi niin Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen"

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ystävien merkitys

Tämä viikonloppu on ollut hyvin leppoista. Stressi ei ole täällä vieraillut. Siitä piti huolen ystävien vierailut Tampereella ja kaikki mukava tekeminen.

Ystävät, joiden kanssa voi puhua elämästä ja pyöritellä asioita ees ja taas, auttaa myös itseä etenemään kohti parempaa minää. Kun kuulee toisten mielipiteitä elämästä sen kaikissa muodoissaan, antaa se itselle uusia näkökulmia ja taas lisää mietittävää.

Tällä kertaa vierailulla oli ystävä, jonka kanssa ajatukset menivät hyvinkin paljon yksiin. Hän on myös sellainen, joka sanoo mikäli on eri mieltä ja juuri sitä arvostan. Häneltä olen myös saanut hyvin monta herätettä, kun elämä alkaa mennä väärille raiteille. Muistakaa siis aika ajoin päivittää elämäänne ystävien kanssa ja pyytäkää mielipiteitä erilaisiin asioihin. Kun ajattelee, että toiset eivät ole aina väärässä ja itse ei ole aina oikeassa, saattaa jopa saada hyvää uuttaa buustia elämään. Kokeilkaapa.

Piristystä harmaaseen marraskuuhun
värikkäillä kukilla. 



perjantai 8. marraskuuta 2013

Fight back

Jos ette ole vielä katsoneet eilistä Sarasvuota, katsotaa tämä pätkä.

Vaikka Ilta-Sanomat on otsikoinut tätä tarinaa Toni Virtasen kautta, se ei ole minun jutun pointti. Jos kenessä niin freestyle-laskija Pekka Hyysalossa on sitä elämän positiivisuutta, jota minäkin haluaisin.

"Ihan mitä tahansa on meneillään ni sieltä voi nousta. Ja fight back!" - Pekka Hyysalo.

Kun tuota videota katsoi, itku tuli ja nauru raikasi. Mikä persoona! Aivan mahtavaa positiivisuutta. Ottakaamme tästä jokainen oppia.

pekkahyysalo.com

Hieman onnellisempi marraskuu

Sataa sataa ropisee. Koko ajan. Melkein tauotta jo viikon. Kerran aurinko vilahti, mutta heti kun pääsin töistä, alkoi taas sataa. tämä +6 ja  sade on paljon kylmemmän tuntuinen ilma kuin, että olisi mukavat -5 ja taivaalta tulisi korkeintaan lunta.

Olen pari vuotta sitten tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että en marise säästä. Se on mitä on, eikä se siitä muutu vaikka kuinka marisee ja ajattelee negatiivisesti. Tutuissani on monta, joiden sosiaalinen media täyttyy joka talvi marmatuksista siitä kuinka on kylmä, kesällä siitä kuinka on liian lämmin, syksyisin siitä kuinka harmaata on. En lähde tähän mukaan, enkä lue moisia päivityksiä enää ollenkaan. Ne vaan myrkyttävät mielen.

Miten tästä harmaasta ajasta sitten saa tehtyä mukavamman? Harmaus valkenee kummasti, kun laittaa kotiin valoja, polttaa kynttilöitä, juo glögiä, polttaa takassa tulta ja laittaa villasukat jalkaan. Energiaa saa kunnon urheiluista ja pitkistä lenkeistä metsässä. Kun on oikeat varusteet, ulkona olo ei tunnu yhtään hassummalta. Luonto on raikas ja odottaa talvea. Palkeet täyteen raikasta ilmaa, pari joogaliikettä metsässä ja kappas, kun masennus häipyi jo kauemmaksi.

Saan tänä viikonloppuna extra paljon piristystä, kun kaksi ystävääni tulevat käymään. Sen vuoksi tein eilen itselleni lupaamani siivoukset hyvällä mielellä. Odottihan sen jälkeen se ihana asia kun valojen laittaminen sisälle. Ulkovalot takapihalla ovat olleet käytössä jo elokuusta asti, mutta eilen laitoin ihania valoja ympäri huushollia. Myös makuuhuone sai oman valaistuksen ja miten piristävää olikaan herätä neljän jälkeen, kunn huoneessa vallitsi mukavan tunnelmallinen valo.

Sitten vaan odotellaan sitä lunta.... 

Piristävää perjantaita kaikille!




torstai 7. marraskuuta 2013

Maltti on valttia

Otsikko kertoo jo paljon. Olen hyvin malttamaton ihminen. Sitäkin on täytynyt ihan opetella, että osaa huokaista ja odottaa. Jonotus kaupassa ei tuota tuskaa, mutta jonkun puhelun tai meilin odottaminen taas tuottaa.

Kärsivällisyys kuuluu seitsemään taivaalliseen hyveeseen nöyryyden, puhtauden, kohtuuden, ahkeruuden, hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden kanssa. Näistäkö tulevat ne ainaiset odotukset käytöksestä? Niin omasta kuin muidenkin. Oletetaan, että ollaan nöyriä ja tehdään asioita kohtuudella. "Kohtuus kaikessa", senhän me kaikki tiedämme. Pitää olla ahkera, että on hyvä ihminen ja siihen lisäksi vielä hyväntahtoinen (positiivinen ajattelu?) ja antelias. Huh! Kyllä on kovat kriteerit, kun alkaa ajatella tarkemmin.

Ensimmäisenä pystyy karsimaan omista pois tuon kärsivällisyyden. Tätä kuitenkin on harjoiteltu jo monen monta vuotta. Kaikki ei tapahdu just nyt heti ja juuri niin kuin minä haluan. Nyt osaan jopa odotella hyvän tulevaksi, kun on sen aika. Mutta mitä kaikkea tällä kärsivällisyydellä tarkoitetaan?

MTV3 uutisoi lokakuussa, että ruotsalaistutkimuksen mukaan kärsivälliset lapset haluavat panostaa koulutukseensa enemmän kuin kärsimättömät. 1960-luvulla oli kysytty 12 000 kuudesluokkalaiselta, ottaisivatko he sata kruunua heti vai tuhat viiden vuoden päästä. Rekistereiden avulla tutkijat seurasivat lasten menestystä myöhemmässä iässä ja vertailun mukaan kärsivälliset lapset olivat olleet parempia koulussa ja heidän talous ja terveys oli parempi. Kärsivällisiä lapsia olivat siis he, jotka olisivat ottaneet kruunut myöhemmin.

Itsekin tuossa lukeudun kyllä kärsivälliseksi, aina kun on kyse rahasta. Mutta sitten, kun on kyse pienestä asiasta kuten netistä, ei maltti kestä. Miten silloin 1990-luvulla jaksoikin odottaa, kun se tiimalasi pyöri ruudulla? Ehkä sen takia, että ei ollut tietoa paremmasta. Nyt netin täytyy toimia hyvin nopeasti, muuten iskee ahdistus.

Ahdistus iskee myös liikenteessä. Ja voin kertoa paljon ajavana, että ahdistuu ne muutkin. Milloin kärsivällisyyden puute menee yli? Ehkä juuri silloin, kun kyse on turvallisuudesta. Maltti on valttia myös liikenteessä ja tätä harjoittelen joka päivä.





Stressaava arki

Olen suunnittelija ja listaaja ihminen. Suunnittelen päivät tarkasti ja laitan paljon tekemistä jokaiselle päivälle omassa päässäni. Ja mitä tapahtuukaan, kun ne eivät toteudu? Suutun itselleni. Kun koti ei ole joka päivä tip top tai joku tavara on väärässä paikassa, tulee olo, että olenpa laiskamato, kun en ole jaksanut siivota. Tai, että miten ihmeessä ihminen voi jättää tavaroita paikkaan, johon ne eivät kuulu? Siitä tulee helposti pettynyt tai jopa vihainen olo.

Eilen oli kiireinen päivä, joten kaikki ei mennytkään, kuten olin suunnitellut. En minä sentään supernainen vielä ole, joten täytyi ihan selvittää itseni kanssa, että on OK jättää tänään imuroimatta. Mutta se on kuitenkin tehtävä tänään. Se onkin hyvä, koska tälle päivälle ei ole sovittu muuta, kuten taas eiliselle oli.

Tässä huomasin, että asetan itselleni liikaa vaatimuksia, tavoitteita ja niitä listoja. Arjessa on tietyt rutiinit, jotka täytyy hoitaa. Työt ja koiran hoito on sellaisia. Sitten se liikunta ja kodin kunnossapito. Ne ovat asioita, joiden kanssa kamppailen päivittäin. Mutta miksi ottaa stressiä? Ei se maailma kaatunut eilen vaikka en imuroinutkaan. Eikä se kaadu vaikka en aina ehtisi Pilatekseen. Mutta niin ei saa käydä, että laiskuuttani en urheilemaan lähde. Kaikkien tekemisien pitäisi kuitenkin olla tasapainossa rutiinien kanssa. Siispä uusi asenne arkeen olisi, että teet mitä ehdit ja ILMAN stressiä.

Kokeillaan sitä tänään. Saa nähdä kuinka käy.

Miten sinulla arki sujuu? oletko samanlainen arkistressaaja kuin minäkin?

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Olen onnellinen. Siis olen.

Poimin tänne kuvia, jotka kertovat hyvin paljon siitä, miksi ylipäänsä ajauduin siihen, että ajattelen elämää hieman pintaa syvemmältä. Nämä kertovat myös niitä ajatuksia, joita päässäni päivittäin pyörittelen.

Olen onnellinen siitä, että elämä on tuonut minut tähän pisteeseen. Onnellinen siitä, että elämän tarkastelu ja varsinkin negatiivisuuden poistaminen omasta elämästä, on nyt yksi minun tehtävistäni, jotta pystyn elämään paremmin itseni ja muiden kanssa.

Päämissiona on siis poistaa negatiivisuus ja tuoda iloa omaan ja muiden elämään.














Tervetuloa

Pitkän mietinnän jälkeen päätin alkaa kirjoittaa näitä ajatuksia ulos päästä. Ehkä sen avulla saa lisää perspektiiviä elämään ja uusia näkökulmia.

Tervetuloa mukaan elämän, unelmien, positiivisuuden ja onnellisuuden pyörteisiin. Tietysti täytyy käsitellä myös näiden vastakohtia, mutta pointtina on oman elämän parantaminen ja positiivisuuden lisäys myös ympärillä olevien elämässä.

Toivon saavani aikaan keskustelua, jotta nämä eivät pyöri vain omien ajatusten ympärillä. On mukava kuulla, mitä muut ajattelevat samoista aiheista. Jään innolla odottamaan kommenttejanne.

Mukavaa päivää!