Yksin vai yhdessä

Viikonloppuna olin tosiaan häissä, kuten olen moneen kertaan maininnut. Kuulin siellä kaksi mielettömän hyvää puhetta. Toinen morsiamen isältä ja toinen morsiamen kummisedältä.

Morsiamen isän puhe yllätti minut siinä kohtaan, kun hän sanoi lukeneen onnelisuusopasta. Siis mies, yli 50 ja lukenut kirjan, joka puhuu siitä kuinka olla onnellinen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Omassa lähipiirissäni ei ole kovin monta, jos yhtäkään, miestä, joka lukisi tuollaista kirjaa. Morsiamen isä siteerasi kirjaa, joka taas siteerasi sitä isompaa kirjaa. Se sai minut taas ajattelemaan, että suurin niistä on rakkaus. Rakkaus, jota onneksi elämässäni on paljon ja jota myös itse jaan ympärilleni valtavasti. 

Kummisetä puolestaan kertoi hienon, minulle uuden tarinan. Jos haluaa kulkea nopeasti, on kuljettava yksin. Jos taas haluaa kulkea hitaasti, mutta pitkälle, tulee kulkea kaksin tai ryhmässä. 

Miten hienosti sanottu! Mietin omaa elämääni ja olen kyllä sellanen pikakävelijä, että ei ihme kun suurin osa elämästä on tullut kuljettua yksin. Nyt meitä on kaksi ja tahti on verkkaisempaa. Ehkä myös ikä hidastaa menoa. 

Mieletöntä oman elämän tulkintaa! Ja mitkä puheet, huh! Meinasi kuvaajallakin tulla tippa linssiin.

Jännittävä kuvaus

Mainitsinkin viime viikolla, että kävin kuvaamassa tuttavani häät viikonloppuna. Jännitys oli iso, mutta turha - onnistuin mielestäni hyvin.

Kirkko oli valoisa, ulkokuvauksissa vaihteleva sää aiheutti hieman murheita, mutta ei ylitsepääsemättömiä, pariskunta oli mukana ideoissa ja heitä oli helppo liikutella. Ja mikä parasta - ei tullut yllätyksiä, joihin en olisi pystynyt reagoimaan.

En ole mikään häiden paras ystävä, mutta kuvaaminen oli kivaa.  Laitan parit kuvat tänne. En viitsi pariskunnan naamoja julkaista täällä, mutta saa näistä jotain ajatusta. Kertokaa, mitä mieltä!