tiistai 14. huhtikuuta 2015

Matkapäiväkirja videona

Otettiin ystävän kanssa videoita vähän niin kuin matkapäiväkirjan muodossa reissun aikana. Se oli hyvä idea, koska en varmasti enää muistaisi kaikkia yksityiskohtia reissusta. Nyt muistan, kun katson videoita. Suosittelen siis ehdottomasti kaikille valokuvien lisäksi ottamaan videoita.

Otin itselleni myös muutamia fiilistelyvideoita. Laitan ne työkoneelle ja aion tehdä parin minuutin rentoutumisharjoituksia näiden videoiden avulla. Niistä kuulee meren aallot ja tuulen vireen. Silloin muistaa Gili Airin rannan, kuuman hiekan ja lämpimän tunteen iholla. Varmasti rentoutuu ja saa hyvän olon koko kroppaan. Varsinkin päähän. Siitä on mukava jatkaa työpäivää.

Laitan tähän yhden videon, jonka avulla myös te voitte pitää pienen tauon töissä tai vaikka kotona. Laittaa silmät kiinni ja siirtyä hetkeksi Indonesian auringon alle.






maanantai 13. huhtikuuta 2015

Viikon positiiviset

“It’s a helluva start, being able to recognize what makes you happy.”
Lucille Ball

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Veden alla

Vesi täällä Gili Airilla on ihan älyttömän lämmintä. Merivesi siis. Me mentiin tänään snorklaamaan ja olipa miellyttävä hetki, kun syvemmällä vesi oli hieman viileämpää. Ei sillä, että olisin kyllästynyt lämpöön, mutta oli vain kiva, kun välillä sai itsensä viilennettyä.

Uinnin jälkeen ei ollutkaan kovin viileä olo sillä selkä oli palanut 50 suojakertoimisesta aurinkorasvasta huolimatta. Toivotaan, että sanonta tän päivän puna on huomisen bruna käy toteen ja huomenna selän punoitus on muisto vain. Haha, tuskinpa vain. 

Ai niin! Siis päästiin snorklaamaan sen takia, että meidän rinkat saapuivat pitkältä matkaltaan tänään! Oli ihana saada kampa, omat läpyskät ja hattu <3 

Mutta siis snorklaus. En ole koskaan missään kunnon vesissä snorklannut. Oli niin siistiä kokeilla sitä täällä. Ensin mentiin saaren pohjoispäätyyn, mutta siellä ei ollut mitään. Sitten mentiin itäpuolelle ja siellä nähtiin erilaisia kaloja ja merisiili. Yhtään kilpparia ei valitettavasti tullut vastaan, mutta mennään ensi viikolla jollekin kunnon snorklausretkelle. Ehkä sitten näkyisi. 

Laitan tähän kuvia veden alta. Video täytyy lisätä myöhemmin. Nyt se ei valitettavasti onnistu.







torstai 2. huhtikuuta 2015

Sattumusten summa

 Tuntuu, että on saanut taistella ennen reissua ja vielä reissussa ihan tarpeeksi. Ja loma on vasta alussa. Toivottavasti vastoinkäymiset loppuivat tähän.

Kovan tuulen vuoksi lentoja oli peruttu ympäri Eurooppaa. Meidän lento Lontooseen oli myöhässä pari tuntia ja myöhästyimme jatkolennolta. Meidät buukattiin seuraavaan koneeseen, joka meni Singaboren kautta Balille. Rinkat ei tietysti löytänyt perille, mutta sehän oli aivan odotettavissa moisten lentosekailujen jälkeen. 

Teimme matkaa Balille kokonaisuudessaan 33 tuntia! Kun saavuimme Balin kentälle ja yritimme etsiä vähän virallisempaa taksia, ei siitä tullut mitään. Meitä seurattiin kuin hai laivaa hokien "taksi taksi" ja lopulta kyllästyttiin koko touhuun. Saatiin ihan ok tarjous joltain vanhemmalta mieheltä ja hän vei meidät Seranganin satamaan hotelliin. 

Balin liikenne oli ihan hullua vielä kymmenen aikaan illalla. Siihen lisäksi pelko siitä, että mihin kuski meidät oikeasti vie, vei paljon mehuja. Onneksi päästiin kuitenkin turvallisesti hotellille ja hotellin johtaja lupasi varata meille seuraavaksi päiväksi speed boatin Gili Airille. 

Kun saavuttiin Balille, oli niin pimeää ettei nähty mitään. Olikin mahtavaa herätä tänä aamuna auringon paisteeseen, kurkata ikkunasta ulos ja nähdä upeat merinäkymät. 

Matkasimme Gili Airille Gili getawayn kautta. Olisikohan ollut Blue water Express sen botskin nimi. Otin kaksi eri pahoinvointilääkettä ennen matkaa ja pidin matkan ajan pahoinvointirannekkeita. Paha oli ei onneksi tullut, mutta matka-aika 2,5 h oli tarpeeksi. Varmasti seuraavan tunnin aikana olisin ollut pää ulkona veneen ikkunasta. 

Kun pääsimme Airille, fiilis oli uskomaton! Kaikki matkan aikana olleet vastoinkäymiset oli unohtunut ja rentous valtasi mielen. Toki pientä kiristystä aiheutti se, että rinkat olivat edelleen Lontoossa ja saapuisivat vasta huomenna meille. Kun kentällä meille sanottiin, että rinkat ovat Singaporessa ja tulevat huomenna eli tänään. Mutta yllättäen niin ei käynytkään. Onneksi olin pakannut käsimatkatavaroihin mekon ja bikinit niin sai heti aamusta laittaa säähän sopivan vaatetuksen päälle. 

Aurinko paistoi tänään melkein koko päivän ja voisin kuvitella, että varjossa oli se +30. Auringossa sitten tietysti paljon enemmän. Ihanaa! Tämä vilukissa kiittää jokaisesta hikipisarasta, joita täällä vuodatan. 

Ostettiin lähikaupasta sandaalit, pesuaineita ja aurinkorasvaa (50+ kertoimella). Pärjätään niillä varmasti oikein mainiosti siihen asti, että rinkat saapuvat. Hinta esim. sandaleilla oli jotain alle euron. Eli ei juuri mitään. 

Katotaan, mitä keksitään viikoksi tekemistä. Saari on pieni ja ihanan rauhallinen, mutta silti ihmeteltävää riittää joka mutkan takana. 







sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pakkausta ja päänvaivaa

Lähdetään Indonesiaan. Gili Airille. Siellähän on kesä, joten kesävaatteet vaan mukaan ja menoksi, eikös? No ei. Ihan ei pelkällä mekkojen pakkauksella selvitty.

Ensin otettiin selvää rokotuksista. Niistä oli joka puolella erilaista tietoa. Mitä rokotuksia tarvitsee tai ei tarvitse juuri Gilin saarilla, ei ole vieläkään oikein selvinnyt täysin. Mutta minulle lääkäri suositteli japanin aivokuumerokotusta, A- ja B-hepatiittia ja malarialääkitystä. Matkaseuralaiselleni lääkäri määräsi näiden lisäksi vielä lavantautilääkkeen. Minulle taas lääkäri sanoi, että en sitä tarvitse. "Hyvällä hygienialla pärjäät. Äläkä syö salaattia." Asia selvä. Katsotaan kuinka likan käy.

Seuraavaksi pähkäiltiin, miten päästään pienelle saarelle Balilta. Kävikin ilmi, että speed boatit eivät mene kuin aamupäivällä Gileille. Eli selvittelyjen jälkeen, päätimme ottaa hotellin ensimmäiselle illalle Balilta ja tehdä saman myös ennen paluumatkaa eli viimeiselle illalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja onhan se kiva nähdä vähän Baliakin.

Gileillä hotelli aiheutti myös pientä päänvaivaa. Otetaanko hotelli, jossa on suihkutilat ja WC osittain ulkona eikä mitään paikkaa, missä kuivattaa vaatteita. Vai hotelli, jossa suihkusta tulee kylmää suolavettä. Päädyimme ottamaan suolavedellä olevan hotellin. Jos koko ajan on +30 astetta, kyllä kylmän suihkun kestää. Ehkä se on jopa ihana juttu. Ehkä.

Pinterest on käynyt kuumana viimeiset viikot. Olen etsinyt vinkkejä ja postaillut kuvia. Olen myös hakenut inspiraatiota vedenalaisista kuvista, koska ostin matkaa varten Olympuksen TG-3-kameran. Olen myös lukenut paljon blogeja ja parhaimmat vinkit sain Matkakuume-blogin Gialta Instagramin kautta. Kiitos Gia niistä! Kannattaa muuten vilkaista tuo insta. Heillä on mahtavia kuvia!

Inspiraatiota ja säätämistä on ollut ihan viimeisiin päiviin asti. Toivon, että kuitenkin nyt olisi asiat kondiksessa ja paikanpäällä asiat sujuisi vähän vähemmällä säätämisellä. Kahdella vaihdolla oleva lento saattaa silti tarjota yllätyksiä. Peukut pystyyn! Koitan postailla sieltä ja myös laittaa kuvia instan kautta. Tämän reissun virallinen hästäg on #bikinipalmubikinipalmu. Sillä löytää niin minun kuin matkaseurani kuvat.



torstai 26. maaliskuuta 2015

Huono ihminen

Huono ihminen olen minä. Taas jälleen pitää selitellä, miten on jäänyt kirjoittamatta. Ideoita olisi, aikaa ei. Uusi työ on vienyt posiitiivisessa mielessä mehut ja viikonloput ovat olleet täynnä kursseja ja muuttoja ja vaikka mitä!

Mutta ensi viikolla lähden lataamaan lisää mehuja kroppaani, josta työ voi ammentaa sitten lisää. Tiistaina on lento Balille ja sieltä menemme Gili air -saarelle. Olen niin haltioissani etten meinaa pysyä pöksyissäni! 

Luvassa siis kuvamateriaalia ja varmasti myös videoita siitä, miten on hyvä ladata akkuja ja kerätä voimaa. Olisiko teillä jotain erikoistoiveita kuvien ja videoiden suhteen? Mitä haluatte tietää Gili air -saaresta? 

Tämän kuvan siivittämänä ensi viikkoon! 




maanantai 23. maaliskuuta 2015

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Viikon positiiviset

“If you want happiness for an hour — take a nap.’
If you want happiness for a day — go fishing.
If you want happiness for a year — inherit a fortune.
If you want happiness for a lifetime — help someone else.”
Chinese Proverb

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Ketä kiinnostaa?

Anna Perho latasi taas kolumnin täydeltä totuuksia pöytään. Luin MeNaisesten nuerosta 9 hänen kirjoituksensa ja oli aivan pakko nauraa ääneen!

"Mikäli numerolappu vaatteissa ei miellytä, leikkaa lappu pois".
 Älä muuta sano! Elämä on muutakin kuin vaatteiden numerolappujen murehtimista tai toisten elämän ajattelemista. Omassakin elämässä on aivan tarpeeksi miettimistä ja murehtimista. Perho kirjoittikin kolumnissaan hienosti myös siitä.

"On vääristynyttä itsekkyyttä kuvitella, että muut ihmiset välittäisivät tippaakaan siitä, mitä sinä teet tai ajattelet, jos et satu olemaan joku Barack Obama. Ja silti, kuka ajattelee jatkuvasti, mitä Barac Obama tekee?" Niinpä niin.

En ole koskaan ollut tyyppinä sellainen, että kyttäisin muiden tekemisiä tai kiinnostuisin siitä, onko joku muu kiinnostunut minun asioista. Jos on, se on hänen oma asiansa. Mitä se minulle kuuluu?

Näitä ihmisiä on paljon, jotka keskittävät energiansa toisten ihmisten asioihin TAI miettivät, mitä joku muu ajattelee. Mutta jokainen tyylillään. Suosittelisin kuitenkin elämään ihan sitä omaa elämää ja keskittämään energian siihen, mitä tekee ja mitä itse ajattelee. Saattaa tulla sielläkin yllätyksiä.

Aatteleppa omalle kohalles... joku on joskus muinoin sanonut..

maanantai 9. maaliskuuta 2015

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Onnea päiväkirjan sivulta

Nyt taas on niin onnea täynnä koko nainen, että ei edes kirjoittaa ehdi. Viime viikko meni täysin työn pyörteissä ja sitä edellinen Eindhovenissa. Sieltä onkin kuvaa ja videota, joita täytyy pian tännekin laittaa.

Reissulla tulee kirjoiteltua päiväkirjaa ja niin tein nytkin. Kun lentokone liitelee yläilmoissa ja aiheuttaa vatsanväänteitä, on hyvä keskittyä johonkin täysillä. Päiväkirja vie minut pois siitä ahdistuksesta, jota lentokone aiheuttaa ja hyvä niin. Tällä kertaa päiväkirjan sivut täyttyivät onnellisista asioista. Miten voikaa ihan tosissaan yksi kirja auttaa elämässä niin paljon, että koko ajan on levollinen olo? Vaikka en sitä ymmärräkään, olen asiasta iloinen, että näin kävi. On helpompi elää, kun ei jossittele erilaisia asioita tai suunnittele äärettömästi kaikkea.

Kuva kertoo, mistä asioista olin juuri sillä hetkellä onnellinen. Näitä listoja voisi ja kannattaisi tehdä useammin.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

maanantai 23. helmikuuta 2015

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Onnea on...

... uusi työ, uusi elämä!

Eli sain kuin sainkin työpaikan! Työttömyyteni ei onneksi kestänyt kuin 2 kk ja taas mennään kohti uusia seikkailuja. Toki tässä on vielä koeaika koettavana, mutta eiköhän ne minusta tykkää (ja minä heistä) niin paljon, että työpaikka jää pysyvästi elämääni. Toivottavasti ainakin nyt muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Parasta uutisessa oli tietysti se, että työ on Tampereella. Sitten tulee se, että työpaikka on vakituinen. Tätä vakituista työtä olen halunnut koko elmäni. Reilu kolme vuotta vuoden / puolen vuoden sopimuksilla oli raskasta. Toivottavasti ne ajat jää taakse koeajan jälkeen, ja voin keskittyä olemaan hyvä työssäni.

Minulle tärkeitä asioita elämässä on perhe, ystävät, terveys, toimeentulo. En edes osaa laittaa niitä tärkeysjärjestykseen, sillä tuntuu, että terveys laskee, jos toimeentulo laskee.. mutta jos ei ole terve vaikka olisi miten hyvät tulot, niillä tuloilla ei ole väliä. Mutta ei kai näitä asioita tarvitsekaan järjestykseen laittaa. Tärkeitä kaikki ja sillä hyvä.

On jotenkin helpompi elää, kun tietää, että saa tehdä työtä, mistä oikeasti pitää ja siitä maksetaan joka kuukausi palkkaa. Voi säästää ja suunnitella elämää vähän pidemmälle. Eikä tarvitse miettiä rahatilannetta, jos Lenny pitääkin viedä eläinlääkäriin tai itse tarvitsee lääkäriä. On se vaan jännä, miten paljon elämä kuitenkin on niin kiinni rahassa. Vaikka vähälläkin pärjää, täytyy se vähäkin jostain ansaita.

Huomenna menen tutustumaan uuteen työpaikkaan. On ihana päästä kurkkimaan jo etukäteen, minkälaisia työkavereita saan ja minkälainen ilmapiiri siellä on. Ainakin haastattelussa sain hyviä fiiliksiä, joten luotetaan nyt intuitioon ja mennään avoimin mielin kohti uutta.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Viikon positiiviset

“In the end, just three things matter:
How well we have lived
How well we have loved
How well we have learned to let go” 


― Jack Kornfield

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävät merkitsevät minulle paljon. Elämän aikana heitä on tullut ja mennyt. Joskus on luvattu ikuista ystävyyttä, joskus taas vannomiset ovat jääneet sikseen, ja edelleen kuljetaan tätä elämää vierekkäin, lomittain ja yhdessä.

Ystävät ovat heitä, jotka eivät petä, uskovat asioitaan minulle, kuuntelevat minua ja ovat siinä silloin, kun heitä eniten tarvitsen. Tärkeimmille ystäville järjestin kesällä kekkerit ja kestitsin heitä mielestäni viimeisen päälle - olivathan he olleet tukemassa elämäni kovimpana aikana. Mielestäni ystävät tarvitsevat hemmottelua ja osoitusta siitä, että arvostan heidän olemassa oloa. Järjestän yllätyksiä ja huomioin heitä aina, kun vain mahdollista. Tässä elämässä on niin paljon kaikkea, että on mieletöntä, että he ovat jaksaneet tätä kaikkea elää mukana. Siksi ystäväni ansaitsevat vain parasta. Ja yksi niistä parhaista on tietysti se, että minä tuen silloin, kun he sitä tarvitsevat. Ystävät tietävät, että minuun voi luottaa.

Vaikka ihmisystäviä on jokaiseen hetkeen omansa, on yksi ystävä ylitse muiden - Lenny. Hän elää tätä elämää kanssani joka ikinen päivä ja nyt viimeiset ajat melkein 24/7. Siinä se silti on eikä valita. Me olemme molemmille se vuori, josta ottaa tukea, kun sitä tarvitsee. Lenny on kuunnellut joka ikisen itkuni ja suurimman osan nauruista kolmen vuoden ajan.

Tämä elämä ei silti olisi tämä ilman jokaista teistä, jotka olette kanssani jossain vaiheessa tätä elämää tarponeet. Siispä oikein ihanaa ystävänpäivää jokaiselle ystävälle! <3




keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Mindfulness kirjan avulla

Kun Bridget tuli luetteua itselleni ennätyksellisen nopeasti, jatkoin mindfulness-kirjan lukemista. Luen sitä aina iltasella ja täytyy sanoa, että uni on ollut parempaa silloin, kun kirjana on ollut joku henkistä hyvinvointia edistävä kirja kuin joku romaani tai vastaava. Kirjan nimi on siis Mindfulness - plain and simple ja sen kirjoittaja on Oli Doyle.

Löysin kirjan Lontoon Heathrown lentokentältä. Täytyy sanoa, että tämä on ollut yksi parhaimmista sijoituksistani ikinä. Jos koskaan tähän törmäät, osta! Kirja kertoo yllättäviä asioita mielestä ja sen hallinnasta. Vaikka en kaikista asioista ole kirjan kirjoittajan kanssa samaa mieltä, tuo se enemmän ideoita, vastauksia ja välähdyksiä elämään kuin negatiivisia epäilyksiä.


Kirjassa on myös paljon harjoituksia. Nyt, kun olen lukenut kirjan kokonaan, aion palata harjoituksiin uudemman kerran. Lähinnähän nämä ovat hengitysharjoituksia, mutta ne vasta mielenkiintoisia ovatkin. Ja vaikka niitä harjoituksia ei tee kokonaisuudessaan silloin, kun kirjaa lukee, tulee jo pelkästään lukemisesta todella rauhallinen olo.

Tämä kirja sai minut ajattelemaan ajatuksia. Doyle kirjoittaa, että ajatukset ovat sellaista huttua, joka vie mielen joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Ajatuksia ei saisi uskoa. Ne ovat vaan ajatuksia, jotka tulee ja menee. Yleensä ajatukset suunnittelee tulevaa, murehtii tai miettii mennyttä. Sitten mieli jää siihen kiinni. Pitäisi vaan elää niillä, mitä on ja antaa ajatusten tulla ja mennä.

Olen aina ollut kova ajattelemaan, pyörittelemään asioita ja analysoimaan. Varsinkin analysoimaan toisten tekemisiä. Tätä kirjaa lukiessa sen on oivaltanut, mitä huttua ne ajatukset onkaan ja päästämään niistä irti. Eli elämään enemmän nyt ja tässä. Ottamaan kaikki vastaan niin kuin ne tulee ja hyväksymään sen.

Askel kuitenkin kerrallaan, sillä kun tulee torjutuksi työpaikan suhteen, joutuu keräilemään itseään hetken. Ei auta vaikka kuinka hyväksyisi mielestään...sillä ajatukset poukkoilevat kysymysten miksi? Miksen minä? Mikä minussa on vialla? välillä.

Uskon, että kirjan lukemisesta on ollut minulle suurta hyötyä. Toivottavasti siitä on sinullekin!






maanantai 2. helmikuuta 2015

tiistai 27. tammikuuta 2015

Positiivinen yllätys

Matkustan juuri junalla Helsinkiin. Lähtö aamulla tarkoitti, että halusin ottaa kahvin mukaan asemalta. Olin yllättynyt, kun kahdessa ensimmäisessä kahvilassa ei ollutkaan soija- tai kauramaitoa, jota minä kahviini tarvitsen. 

Olin melkein luopunut toivosta, kunnes huomasin aseman uudemmassa aulassa Hella & Huone Delin. Siellä ystävällinen nainen kertoi hymyillen heillä olevan soijamaitoa. Kuulema totta kai on. 

Voi miten hyvälle tuulelle voi yhdestä kahvista ja soijamaidosta tulla! Luulin, että nykyisin erikoismaidot kuuluvat kaikkien kahviloiden valikoimiin. Eri juttu se oli 10 vuotta sitten, kun juuri kukaan ei ollut kuullutkaan soijamaidosta. 

Kiitos siis H&H Deli soijamaidosta ja ystävällisestä palvelusta. 


maanantai 26. tammikuuta 2015

torstai 22. tammikuuta 2015

Matkamessuja ja reissuhaaveita

Sain viikonloppuna mahdollisuuden osallistua matkamessuille, kun voitin liput ihanan Mirjen blogin kautta. Suunnitin messuille ystäväni kanssa ja tarkoituksena oli löytää mukava idea kevään reissulle. Reisulle, jolle minun ei oikeasti pitänyt edes lähteä.

Päätin kuitenkin viikonlopun aikana, että maailmaa on nähtävä ja nythän sitä aikaa tähän elämään tupsahti mukavasti. Viikko jossain tekee varsin hyvää. Sitten taas uudella rytinällä kohti uusia elämän haasteita eli työpaikkaa. 

Messuilla oli tietysti jos vaikka ja mitä. Kaikista suurimman vaikutuksen minuun teki Karibian osasto, johon oli kerätty kaikki Karibian osastot lähelle toisiaan, ja ulkonäköön oli panostettu.






Näin messujen jälkeen on alkanut kutkuttaa ajatus Miamista ja Key Westistä sekä Costa Ricasta. Miami lähinnä siksi, että on suht halpaa mennä sinne ja tarvitsen nyt lämpöä ja valoa. Costa Rica taitaa olla liian kallis, kuten monet muut Karibian ja Hawaijin kohteet, joihin myös mieli halajaa.

Saa nähdä miten käy vai lähdenkö sittenkään mihinkään. Aika näyttää.

Vaikka en reissuja ostanut, osallistuin kuitenkin kilpailuihin ja kuvautin itseäni jos vaikka ja missä. Olipahan ainakin hauskaa!




Kävittekö matkamessuilla? Tuliko ostettua jotain reissua? 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Viikon positiiviset

“Sometimes being happy takes effort. Invest time and energy in yourself and your happiness.” 
― Amy Leigh Mercree

perjantai 16. tammikuuta 2015

Positiivinen, negatiivinen ja neutraali mieli

Oletteko tutustuneet Kundaliinijoogaan ja sen ajattelutapaan mielen kolmesta toiminnallisesta osasta? Sen mukaan kolme osaa ovat positiivinen, negatiivinen ja neutraali. Kaikkia niitä tarvitaan ja ne ovat osa meitä.

Osallistuin Yoogaian luennolle, jossa tästä asiasta kerrottiin. Luennon aiheena oli minuun ja mikä minä olen, mutta nämä kolme mieltä olivat yksi osa luentoa. Innostuin suuresti ja aloin lukea asiasta lisää.

Positiivinen mieli on se, joka innostaa meitä, saa meidät ottamaan riskejä ja kannustaa tekemään. Negatiivinen mieli suojelee meitä. Se saa meidät katsomaan sivuille ennen kuin ylitämme tien. Se ennakoi ja yrittää löytää keinon paeta. Neutraali mieli tasapainoilee positiivisen ja negatiivisen mielen välillä. Se punnitsee vaihtoehdot ja tekee juuri siihen hetkeen sopivan päätöksen näiden perusteella.

Mitä enemmän luen, sitä varmemmaksi tulen sen kanssa, että tällä hetkellä olen hyvin neutraali. Mieleni on rauhallinen enkä hötkyile. En vielä tiedä onko se näin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että otan asiat niin kuin ne tulee tai ainakin hetken päästä olen hyvin sinut kaikkien asioiden kanssa.

Olisinko siis mennyt eteenpäin oman minäni kehityksessä? Voiko se olla mahdollista?! Miten mahtavaa onkaan huomata olevansa täysin sinut kaiken tämän hetkisen kanssa. Mindfulness harjoittelut ovat siis tehneet hyvää. Seuraavaksi täytyykin tutustua vielä paremmin tähän kundaliinijoogaan. Nimittäin voi olla, että neutraalimieli alkaa kohta kyllästyttää ja tarvitsen vähän positiivisen mielen kehittämiä riskejä elämään.


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Unohduksia

Jasså. Unohtui sitten heti näin alkuun yksi viikon positiivisista lainauksista. Aika on mennyt nyt niin kovaa vauhtia, että en edes tajunnut etten ollut soittanut äidille viikkoon! Siis viikkoon! Me jutellaan melkein jopa päivä. Huh! Kyllä jotenkin on nyt ihan muisti karannut päästä tai sitten tosiaan aika vaan juoksee ja päivät menee vauhdilla. En ehdi itse mukaan ollenkaan.

En ole nyt ottanut näitä blogeistakaan mitään stressiä vaan kirjoitan silloin, kun hyvältä tuntuu. Mukava kuitenkin huomata, että jonkun verran täällä lukijoita silti käy vaikka päivittämistahti on hitaanpaa kuin monella muulla bloggarilla. Toki, en voi itseäni ihan bloggariksi sanoa. Kunhan täällä vaan kirjoittelen.

Nyt täytyy kuitenkin tsempata. Ei viikon positiivisten unohtamista eikä varsinkaan äidille soittelun unohtamista!

Tuntuuko kenestäkään muusta, että tammikuu on edennyt hurjaa vauhtia. Vai olenko vain yksin tämän asian kanssa?




tiistai 6. tammikuuta 2015

Naurua kirjan muodossa

Olen aina ollut kova nauramaan. Juurikin siis niin, että kova, sillä ääni on kova ja nauran usein, paljon ja pitkään. Viikonloppuna nauroin ystäväni kanssa mahan kipeäksi ja tänään yksin aamupalaa nauttiessani nauruun minut johdatti Bridget Jones - mad about the boy -kirja. Oletteko lukeneet?



Olin niin skeptinen koko kirjaa kohtaan, että melkein jätin lukematta. Päätin sitten kuitenkin antaa mahdollisuuden ja olen siitä iloinen.

Miten kukaan voi ajatella noin miljoonaa asiaa noin pienessä ajassa?! Ei ku.. Hetkinen, toihan on kuin minä! Apua, miten tuo voi olla noin malttamaton... Ei ku tuohan on ihan kuin ystäväni! 

Näiden ajatusten kanssa on hauskaa lukea Bridget-hömppää meditaatio ja mindfulness-kirjallisuuden väliin. Kaikki läsnäolijat saavat osansa, kun minä nauraa höhötän ääneen kommelluksille, jotka tuntuvat jopa ihan realistisille. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Viikon positiiviset

“If you wanna stay Positive, Healthy and undistracted,then leave the association of negative minded people because thats what they breathe out and you dont wanna fill your lungs with that kind of filthy air.” 
― Indy Bissessur

perjantai 2. tammikuuta 2015

Suhde itseeni

Kerroin aiemmin, että lähdin mukaan Minna Immosen Oman elämäni inventaario -kurssille. Tämä kuuden viikon kurssi piti sisällään erilaisia teemoja omasta elämästä. Niitä piti miettiä erilaisten kysymysten kautta, joita Minna oli listannut.

En pystynyt aloittamaan haastetta millään. Kolmen ensimmäisen viikon kysymykset olivat todella vaikeita. Sain vain pariin kysymykseen vastaukset, mutta sitten loppuivat rahkeet. En löytänyt vastauksia millään. Sitten tuli neljäs viikko ja aiheena oli suhde itseen. Vasta silloin ymmärsin, mikä tässä hommassa oli oikein kysymys minulle. Ensin piti selvittää suhde itseen, vasta sitten pystyi miettimään asioita kuten perhe, raha, työ ja niin edelleen.

Minulle haaste siis alkoi vasta siitä, että pohdin suhdetta itseeni. Tässä yksi kohta mietinnöistäni
"Menneisyyden kahleista on päästävä, jotta voi mennä eteenpäin. Sitten toivon, että rakkaus voi tulla elämääni, pääsen uuteen työpaikkaan ja saan elämälleni jonkunlaisen uuden suunnan."

Tuosta kirjoituksesta on muutama viikko. Olen näinä viikkoina meditoinut, joogannut ja lukenut paljon intuitiosta. Sen myötä voisinkin kirjoittaa nyt tuon lauseen uudelleen. "Menneisyyden kahleista on päästävä, jotta voi mennä eteenpäin. Toivon, että saan uuden työpaikan, löydän paljon haasteita, joita voittaa ja haasteiden myötä löydän uuden suunnan elämääni."

Tämä haaste ja kirjoittaminen yhdessä joogan, meditaation ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukeminen on auttanut paljon. Enää tulevaisuus ei stressaa niin paljon vaan uskon siihen, että kaikki hyvä tulee aikanaan ja jokaisella asialla, joka tapahtuu on oma tarkoituksensa.

Tällä hetkellä työtön työnhakija on super onnellinen <3

Jos vähääkään tuntuu, että jotain tarttis tehdä, suosittelen ehdottomasti tätä Minna Immosen kurssia. Ja tämä ei ole mikään mainos. Olen sitä mieltä, että kirjoittaminen on yksi parhaista keinoista parantaa elämänlaatua.