Se juustokakku

Puhuin aiemmin siitä kukkien keräämisestä, miten ihanan stressitöntä se on. Leipominen ja ruoan laitto on samanlaista puuhaa. Ainakin yleensä. Tykkäisin leipoa enemmänkin, mutta kukaan ei ole niitä leipomisia syömässä, kun itsekään ei voi viikottain syödä herkkuja. Mutta sitten, kun leivotaan niin niitä myös syödään. Tällä kertaa tarkoitus oli hyvä, koska halusin leipoa äidille jotain äitienpäivän kunniaksi.

Nyci-postauksissa huutelin aidon juustokakun perään. Sain kuulla, että se oikea juustokakku paistetaan uunissa. Tämän takia se on niin herkullista. Ja, jotta se sopii myös minun vatsalle, täytyi tehdä aika paljon muutoksia ohjeeseen. Kaikki vehnää sisältävät tuotteet piti vaihtaa gluteenittomaksi ja creme fraiche vaihtui Ehrmannin rahkaan. Se on ainoa rahka, joka pystyn syömään edes jonkun verran. Muuten menin ohjeen mukaan, mutta... kakku ei onnistunut! Sisälmysosa ei ollut sellaista samenttisen pehmeää ja lusikkaan tarttuvaa kuin sen pitäisi olla. Mikä meni vikaan? Voiko kaikki olla kiinni siitä, että käytin rahkaa? Vai enkö vain vatkannut tarpeeksi? Jos tiedätte vastauksen, kertokaa ihmeessä!

Oli se silti hyvää, en mä sitä sano.

Positiivinen=stressitön arki

Arki rullaa nyt positiivisella asenteella. Ei stressiä esimerkiksi tekemättömistä töistä, mikäli niitä ei ole tehnyt sen takia, että ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt. Ei stressiä siivouksista, joita ei ole ehtinyt tehdä eikä siis stressiä mistään, mitä ei ehdi tehdä.

Puhuin aiemmin siitä, kuinka stressaavaa arki joskus on juuri tekemättömien töiden takia. Nyt olen huomannut, että kaikki sujuu paljon näppärämmin, kun ei stressaa. Johan sitä meni energiaa pelkään stressaamiseen ja sen takia ei saanut mitään tehtyäkään.

Nyt arki on aikalailla töitä, koiraa, kotia ja omia harrastuksia. Koira tietysti menee kaikessa ensimmäiseksi ja vasta sitten, kun tietää, että se pärjää ja sillä on kaikki hyvin, voi tehdä muuta. Esim.lähteä töihin tai harrastuksiin.

Jotenkin luulen kuitenkin vielä, että tämä stressitön arki on vaan haave ja jokin väliaikainen aivopieru. Näin ei tietenkään saisi ajatella, koska onhan mulla kaikki tärkeimmät joululahjatkin jo hankittuna, joten joulunkaan ei pitäisi stressata. Antaa ajan kulua ja katsotaan, mihin päädytään.