maanantai 23. helmikuuta 2015

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Onnea on...

... uusi työ, uusi elämä!

Eli sain kuin sainkin työpaikan! Työttömyyteni ei onneksi kestänyt kuin 2 kk ja taas mennään kohti uusia seikkailuja. Toki tässä on vielä koeaika koettavana, mutta eiköhän ne minusta tykkää (ja minä heistä) niin paljon, että työpaikka jää pysyvästi elämääni. Toivottavasti ainakin nyt muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Parasta uutisessa oli tietysti se, että työ on Tampereella. Sitten tulee se, että työpaikka on vakituinen. Tätä vakituista työtä olen halunnut koko elmäni. Reilu kolme vuotta vuoden / puolen vuoden sopimuksilla oli raskasta. Toivottavasti ne ajat jää taakse koeajan jälkeen, ja voin keskittyä olemaan hyvä työssäni.

Minulle tärkeitä asioita elämässä on perhe, ystävät, terveys, toimeentulo. En edes osaa laittaa niitä tärkeysjärjestykseen, sillä tuntuu, että terveys laskee, jos toimeentulo laskee.. mutta jos ei ole terve vaikka olisi miten hyvät tulot, niillä tuloilla ei ole väliä. Mutta ei kai näitä asioita tarvitsekaan järjestykseen laittaa. Tärkeitä kaikki ja sillä hyvä.

On jotenkin helpompi elää, kun tietää, että saa tehdä työtä, mistä oikeasti pitää ja siitä maksetaan joka kuukausi palkkaa. Voi säästää ja suunnitella elämää vähän pidemmälle. Eikä tarvitse miettiä rahatilannetta, jos Lenny pitääkin viedä eläinlääkäriin tai itse tarvitsee lääkäriä. On se vaan jännä, miten paljon elämä kuitenkin on niin kiinni rahassa. Vaikka vähälläkin pärjää, täytyy se vähäkin jostain ansaita.

Huomenna menen tutustumaan uuteen työpaikkaan. On ihana päästä kurkkimaan jo etukäteen, minkälaisia työkavereita saan ja minkälainen ilmapiiri siellä on. Ainakin haastattelussa sain hyviä fiiliksiä, joten luotetaan nyt intuitioon ja mennään avoimin mielin kohti uutta.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Viikon positiiviset

“In the end, just three things matter:
How well we have lived
How well we have loved
How well we have learned to let go” 


― Jack Kornfield

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävät merkitsevät minulle paljon. Elämän aikana heitä on tullut ja mennyt. Joskus on luvattu ikuista ystävyyttä, joskus taas vannomiset ovat jääneet sikseen, ja edelleen kuljetaan tätä elämää vierekkäin, lomittain ja yhdessä.

Ystävät ovat heitä, jotka eivät petä, uskovat asioitaan minulle, kuuntelevat minua ja ovat siinä silloin, kun heitä eniten tarvitsen. Tärkeimmille ystäville järjestin kesällä kekkerit ja kestitsin heitä mielestäni viimeisen päälle - olivathan he olleet tukemassa elämäni kovimpana aikana. Mielestäni ystävät tarvitsevat hemmottelua ja osoitusta siitä, että arvostan heidän olemassa oloa. Järjestän yllätyksiä ja huomioin heitä aina, kun vain mahdollista. Tässä elämässä on niin paljon kaikkea, että on mieletöntä, että he ovat jaksaneet tätä kaikkea elää mukana. Siksi ystäväni ansaitsevat vain parasta. Ja yksi niistä parhaista on tietysti se, että minä tuen silloin, kun he sitä tarvitsevat. Ystävät tietävät, että minuun voi luottaa.

Vaikka ihmisystäviä on jokaiseen hetkeen omansa, on yksi ystävä ylitse muiden - Lenny. Hän elää tätä elämää kanssani joka ikinen päivä ja nyt viimeiset ajat melkein 24/7. Siinä se silti on eikä valita. Me olemme molemmille se vuori, josta ottaa tukea, kun sitä tarvitsee. Lenny on kuunnellut joka ikisen itkuni ja suurimman osan nauruista kolmen vuoden ajan.

Tämä elämä ei silti olisi tämä ilman jokaista teistä, jotka olette kanssani jossain vaiheessa tätä elämää tarponeet. Siispä oikein ihanaa ystävänpäivää jokaiselle ystävälle! <3




keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Mindfulness kirjan avulla

Kun Bridget tuli luetteua itselleni ennätyksellisen nopeasti, jatkoin mindfulness-kirjan lukemista. Luen sitä aina iltasella ja täytyy sanoa, että uni on ollut parempaa silloin, kun kirjana on ollut joku henkistä hyvinvointia edistävä kirja kuin joku romaani tai vastaava. Kirjan nimi on siis Mindfulness - plain and simple ja sen kirjoittaja on Oli Doyle.

Löysin kirjan Lontoon Heathrown lentokentältä. Täytyy sanoa, että tämä on ollut yksi parhaimmista sijoituksistani ikinä. Jos koskaan tähän törmäät, osta! Kirja kertoo yllättäviä asioita mielestä ja sen hallinnasta. Vaikka en kaikista asioista ole kirjan kirjoittajan kanssa samaa mieltä, tuo se enemmän ideoita, vastauksia ja välähdyksiä elämään kuin negatiivisia epäilyksiä.


Kirjassa on myös paljon harjoituksia. Nyt, kun olen lukenut kirjan kokonaan, aion palata harjoituksiin uudemman kerran. Lähinnähän nämä ovat hengitysharjoituksia, mutta ne vasta mielenkiintoisia ovatkin. Ja vaikka niitä harjoituksia ei tee kokonaisuudessaan silloin, kun kirjaa lukee, tulee jo pelkästään lukemisesta todella rauhallinen olo.

Tämä kirja sai minut ajattelemaan ajatuksia. Doyle kirjoittaa, että ajatukset ovat sellaista huttua, joka vie mielen joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Ajatuksia ei saisi uskoa. Ne ovat vaan ajatuksia, jotka tulee ja menee. Yleensä ajatukset suunnittelee tulevaa, murehtii tai miettii mennyttä. Sitten mieli jää siihen kiinni. Pitäisi vaan elää niillä, mitä on ja antaa ajatusten tulla ja mennä.

Olen aina ollut kova ajattelemaan, pyörittelemään asioita ja analysoimaan. Varsinkin analysoimaan toisten tekemisiä. Tätä kirjaa lukiessa sen on oivaltanut, mitä huttua ne ajatukset onkaan ja päästämään niistä irti. Eli elämään enemmän nyt ja tässä. Ottamaan kaikki vastaan niin kuin ne tulee ja hyväksymään sen.

Askel kuitenkin kerrallaan, sillä kun tulee torjutuksi työpaikan suhteen, joutuu keräilemään itseään hetken. Ei auta vaikka kuinka hyväksyisi mielestään...sillä ajatukset poukkoilevat kysymysten miksi? Miksen minä? Mikä minussa on vialla? välillä.

Uskon, että kirjan lukemisesta on ollut minulle suurta hyötyä. Toivottavasti siitä on sinullekin!






maanantai 2. helmikuuta 2015