torstai 7. marraskuuta 2013

Stressaava arki

Olen suunnittelija ja listaaja ihminen. Suunnittelen päivät tarkasti ja laitan paljon tekemistä jokaiselle päivälle omassa päässäni. Ja mitä tapahtuukaan, kun ne eivät toteudu? Suutun itselleni. Kun koti ei ole joka päivä tip top tai joku tavara on väärässä paikassa, tulee olo, että olenpa laiskamato, kun en ole jaksanut siivota. Tai, että miten ihmeessä ihminen voi jättää tavaroita paikkaan, johon ne eivät kuulu? Siitä tulee helposti pettynyt tai jopa vihainen olo.

Eilen oli kiireinen päivä, joten kaikki ei mennytkään, kuten olin suunnitellut. En minä sentään supernainen vielä ole, joten täytyi ihan selvittää itseni kanssa, että on OK jättää tänään imuroimatta. Mutta se on kuitenkin tehtävä tänään. Se onkin hyvä, koska tälle päivälle ei ole sovittu muuta, kuten taas eiliselle oli.

Tässä huomasin, että asetan itselleni liikaa vaatimuksia, tavoitteita ja niitä listoja. Arjessa on tietyt rutiinit, jotka täytyy hoitaa. Työt ja koiran hoito on sellaisia. Sitten se liikunta ja kodin kunnossapito. Ne ovat asioita, joiden kanssa kamppailen päivittäin. Mutta miksi ottaa stressiä? Ei se maailma kaatunut eilen vaikka en imuroinutkaan. Eikä se kaadu vaikka en aina ehtisi Pilatekseen. Mutta niin ei saa käydä, että laiskuuttani en urheilemaan lähde. Kaikkien tekemisien pitäisi kuitenkin olla tasapainossa rutiinien kanssa. Siispä uusi asenne arkeen olisi, että teet mitä ehdit ja ILMAN stressiä.

Kokeillaan sitä tänään. Saa nähdä kuinka käy.

Miten sinulla arki sujuu? oletko samanlainen arkistressaaja kuin minäkin?

4 kommenttia:

  1. Tällä hetkellä mä stressaan opinnoista, siis silloin kun tentit lähestyy. Ja toki stressaan myös siitä liikunnasta. Aina ei vaan ehdi, mutta jos laiskuuttaan ei lähde juoksemaan, niin siitä kantaa helposti huonoa omaatuntoa. Mutta mistään imuroinneista en jaksa stressata perusarjessa. Jos on vieraita tulossa, niin sitten saattaa vähän stressiä pukata siivoamisen ja leipomisten kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos Maija kun ensimmäisenä päätit seurata ja näistä kommenteista! Samat asiat siis stressaavat varmasti monia. Kiva tietää, että kanssasisaria on.

      Poista
  2. Kuulostipa tutulta! :) Pikkuhiljaa sitä oppii priorisoimaan asioita ja luopumaan turhista tavaroista, jotta se kotikin pysyy siistimpänä. Uuden oppiminen vaan vie aikaa.. Välillä se on vaan vaikea ymmärtää, kun on tällainen 'kaikki-mulle-heti' -tyyppi ;)

    /Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestää kestää, mutta onneksi tämä elämä on vasta alussa. Niin monta vuotta vielä aikaa opetella ;) Olit kommentoinut marraskuuhulluunkin, mutta sitä ei enää näy täällä blogin puolella. Tuli vaan meili asiasta ja siksi näin sen. Mutta onneksi se on nyt ohi ja mukava kuulla, että on kanssasiskoja siellä :)

      Poista