Mummo

Olen viimeisen puolen vuoden aikana ottanut todella paljon selvää erilaisista henkisistä jutuista ja päättänyt parantaa intuitiotani. Viime päivinä on ollut olo, että olen todella herkillä näiden henkisten asioiden suhteen. Ensin tarkoitus oli vain saada itsestäni kaikki se positiivisuus, joka täällä on ja saada negatiivisuus pois, mutta nyt se tuntuu olevan jo astetta enemmän. En vielä ole saanut selville, mikä se on, mutta selviää varmasti aikanaan.

Huomasin herkillä olemisen siinä, että lenkillä ollessani tuntui kuin joku olisi ollut vasemmalla puolella kannoillani koko ajan. Lenny oli siinä kyllä, mutta siinä viistosti minun takana oli myös joku muu. Hiljaisessa metsässä kävellessä melkein kuulin ne toiset askeleet. Silloin hetken mielijohteesta sanoin "mummo" ja levollinen mieli valtasi koko kropan. Katsoin vielä varmuudeksi taakseni ja ketään ei ollut missään. Lopun matkaa pois metsästä kävelin niin, että tunsin kuin jokin olisi pitänyt kättä vasemman olkapääni päällä ja kävellyt perässäni.

Olen varma, että se oli minun oma mummo. Se maailman tärkein, ketä on ollut ikävä jo vuodesta 2001 lähtien, jolloin mummo pitkän sairaalassa olon jälkeen kuoli.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun aistin mummon läsnäolon. Edellisellä kerralla pahan olon vallatessa kuulin taas niitä mummon viisauksia mielessäni ja paha olo väistyi. Sitä edellinen kerta oli silloisessa uudessa kodissa, kun minun ja mummon valokuva kaatui. Se kaatui vieläpä kuvapuoli alaspäin ja minun järkeen ei käynyt, miten taaksepäin nojaava kuva voi kaatua eteenpäin. Siitä syystä oletinkin, että mummo halusi vain kertoa, että on täällä ja voin olla huoleti.

Jokainen saa tehdä tästäkin omat johtopäätöksensä, mutta minusta vaan tuntuu, että kun on henkisesti tietoinen omasta minästään, on sitä vastaanottavaisempi muillekin asioille. En laita yhtään pahitteeksi, jos saan näiden erilaisten asioiden johdosta paremman yhteyden mummooni.