keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Mökkikauden alku

Omituista oli olla jo huhtikuussa mökillä ja siivoilla sitä into piukeena, koska ajatuksissa seikkaili kesä ja ihanat mökkihetket sekä uusi terassi, joka pitäisi tänä kesänä mökille rakentaa.

Sitten tulikin yllärikelit, eikä viitsitty niin kylminä viikonloppuina mennä yöksi mökille, mutta käytiin kuitenkin viemässä sinne käyttötavaroita, joita kävin hakemassa mm. kirppiksiltä. Vielä on etsinnässä käytetty vuodesohva, joka voisi maksaa alle sata euroa. Sitten olen tyytyväinen, kun mökille on saatu niin sohva kuin minun olkkarin kaapistokin.

Miten voi ollakaan näin innoissaan jostain mökin sisustamisesta? Kevät ja sisustusvimma on näköjään iskenyt siis minuunkin. Joko teillä on kevään mukainen uusi sisustus? Jännää ettei tämä vimma ole kuitenkaan mitenkään tarttunut kodin sisustukseen...




tiistai 13. toukokuuta 2014

Se juustokakku

Puhuin aiemmin siitä kukkien keräämisestä, miten ihanan stressitöntä se on. Leipominen ja ruoan laitto on samanlaista puuhaa. Ainakin yleensä. Tykkäisin leipoa enemmänkin, mutta kukaan ei ole niitä leipomisia syömässä, kun itsekään ei voi viikottain syödä herkkuja. Mutta sitten, kun leivotaan niin niitä myös syödään. Tällä kertaa tarkoitus oli hyvä, koska halusin leipoa äidille jotain äitienpäivän kunniaksi.

Nyci-postauksissa huutelin aidon juustokakun perään. Sain kuulla, että se oikea juustokakku paistetaan uunissa. Tämän takia se on niin herkullista. Ja, jotta se sopii myös minun vatsalle, täytyi tehdä aika paljon muutoksia ohjeeseen. Kaikki vehnää sisältävät tuotteet piti vaihtaa gluteenittomaksi ja creme fraiche vaihtui Ehrmannin rahkaan. Se on ainoa rahka, joka pystyn syömään edes jonkun verran. Muuten menin ohjeen mukaan, mutta... kakku ei onnistunut! Sisälmysosa ei ollut sellaista samenttisen pehmeää ja lusikkaan tarttuvaa kuin sen pitäisi olla. Mikä meni vikaan? Voiko kaikki olla kiinni siitä, että käytin rahkaa? Vai enkö vain vatkannut tarpeeksi? Jos tiedätte vastauksen, kertokaa ihmeessä!

Oli se silti hyvää, en mä sitä sano.



torstai 8. toukokuuta 2014

Kukat terapeuttina

Kevät on ihanaa aikaa, kun ensin odottaa, että sinivuokot valtaavat metsät ja sitten mennäänkin jo valkovuokkojen seassa. Keskiviikkona saavuin maalle työmatkalta hyvin hyvin hyvin väsyneenä ja aavistuksen stressaantuneena. Lähdin Lennyn kanssa lenkille viereiseen metsään ja metsä oli täynnä niin valko- kuin sinivuokkojakin. Ei auttanut muuta kuin ryhtyä väsäämään isoa kimppua. Innostuin keräämisestä ja kohta huomasin etten ollut koko aikana ajatellut työjuttuja enkä muitakaan tämän hetkisiä murheita.

Ihanaa, kun kohta metsät ja pientareet ovat täynnä erilaisia kukkia, joita kerätä ja lieventää stressiä. Aion ottaa tästä ihan tavan. Aina, kun stressaa, menen keräämään kukkia.


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Yleismietteet matkasta

Täytyy yrittää tänne kirjoittaa jo muutakin kuin pelkkää reissua, mutta nyt sellainen yleistunnelma näin muutama viikko reissun jälkeen. Sitten vähän kerrassaan jotain täsmäjuttuja reissusta. Vaikka tässä kesän mittaa niin ei jutut ainakaan lopu kesken.


Nyci on ollut minulle aina sellainen rakas paikka. Aina jäi jotain katsomatta ja aina sinne halusi uudestaan. Tämän reissun jälkeen sitä fiilistä ei jäänyt. Jäi vähän kylmä olo. Ihmiset tosiaankin osasivat olla tympeitä ja jotenkin pakotettuja palvelemaan. Tätä en ole aiemmin kokenut siellä, mutta nyt tuli sekin sitten oikein moneen kertaan todistettua. Ja sama myös reissukaverillani. Muistan hänenkin sanoneen moneen otteeseen kuinka sai tympeää palvelua. Varsinkin Nike townissa, kun hän palautti ostamiaan kenkiään. Huoh.



Meillä oli kova tahti mennä paikasta toiseen ja yks pirkaleen Top of The Rock pilasi meidän illat monta kertaa. Aina tuli kiire, kun piti ehtiä Rockiin katsomaan auringonlaskua ja lopulta jätettiin menemättä, kun ei vaan ehdi. Paitsi sitten kun oli oikeasti viimeinen mahdollisuus mennä.... ja silloin saatiin kuulla, että me emme pääse auringonlaskun aikaan sinne vaan vasta kolmen tunnin päästä! Meillä oli jo etukäteen ostetut liput, ne piti vain vaihtaa lippuihin, joilla pääsee hisseille. Ei se ihan sitten niin mennytkään, että etukäteen ostetuilla lipuilla pääsee mihin aikaan haluaa ylös. Ja vasta silloin kuulimme, että voi ostaa suoraan hissilippuja jollekin toiselle päivälle. Eli olisimme voineet mennä ekana iltana jonottamaan hissilippuja vaikka torstaille, kun olisi tämän taas ymmärtänyt. Vaikka kokemus sieltä ylhäältä oli hieno ja mahtava ja upea, jäi siitä kuitenkin huono maku. Luulen, että he, jotka menivät suoraan ostamaan lippuja, saivat paljon näppärämmin liput, kuin me, jotka olimme jo ostaneet liput aiemmin ja vaan vaihdettiin ne hissilippuihin.



Välillä tuli tunne, että jenkit voisi oikeasti käydä katsomassa esimerkiksi Suomessa tai muissa Pohjoismaissa, miten nämä asiat voidaan oikeasti organisoida paljon paremmin. Tuli vaan sellainen olo, että siellä todellakin oletetaan heidän tekevän kaikki juuri parhaalla mahdollisella tavalla vaikka meistähän se oli aivan naurettavan hölmöä. Siis kaikenlainen jonotus ja pyöritys. Näistä kuitenkin taas ymmärsi sen, miten hyvä onkaan asua Suomessa ja olla pohjoismaalainen vaikka täälläkään ei kaikki aina ihan hyvin pyöri. Silti paremmin kuin isossa maailmassa.



On tosiaan ensimmäinen kerta, kun katsoin Nyciä kriittisin silmin. Onhan se ihana paikka ja siellä on paljon kaikkea kivaa. Mutta eiköhän se tosiaan ole jo nähty. Riittää niitä kivoja paikkoja muuallakin. Kotoisessa Suomessa varsinkin. Eikä yhtään tunnu huonolta kotimaan matkailu tuon järkyttävän kokemuksen jälkeen, joka lentokoneessa oli. Siis molemmin päin lentomatkustaminen oli kamalaa. Varsinkin takaisin päin tullessa oli jo hyvin lähellä, että oksennan. Silloin päätin, että en hetkeen, vuosiin, ehkä enää koskaan, lennä kolmea tuntia pidempää koneella. Jos ollenkaan. Riittää tätä matkustamista ja tutkimista täällä kotonakin ja silloin reissuun pääsee koiran kanssa.



Yksi suurimmista ikävistä asioista oli tosiaan ikävä Lennyä. Miten typerää se olikaan, mutta silti. Aina on kuitenkin käydä kaukana, että osaa katsoa lähelle. Mietin tosin jo siellä, minkä ihmeen takia pitää lähteä ihanasta kodista pois, kun kerta rakastan hetkiä kotona ja maalla mökillä? Meillä on maailman ihanin arki, joten ei kai siitä pois tarvitse lähteä? Nyt menikin sitten kesän suunnitelmat uusiksi ja taidan tulla siihen tulokseen, että kesäreissuja ei Ruotsia ja Tallinnaa pidemmälle tule. Sinne pääsee laivalla eikä tarvitse olla montaa päivää. Sitten voi taas palata kotiin tai nauttimaan elämästä mökille. Minusta on niin tulossa mun faija. Isin tyttö siis. Ollaan kohta kuin kaksi marjaa ja nökötetään vaan mökillä hommia tehden ja marjoja keräillen <3



Mutta miten sitten käy kaiken ihanan shoppailun? Olen jo monen monituista vuotta ostanut vaatteeni vain ulkomailta, jolloin vältyn itseni kopioilta kaupungilla. Nyt ainakin tiedän taas jenkki kokoni, joten saahan niitä vaatteita tilattua netistä. Näin kai se pitää vaan ajatella. Nycissä oli silti huippua shoppailla. Hinnat olivat hyviä ja toivottavasti osasin ostaa laadukkaita tuotteita. Sen näkee, kunhan niitä vaatteita pääsee pikku hiljaa käyttämään.



Nyt te, jotka luette tätä ja olette menossa Nyciin ja odotatte reissua niin älkää missään nimessä antako tämän pilata sitä!! Kohde olisi voinut olla mikä vain ja olisin samaa mieltä. Ihan vaan sen takia, että matkustelu kaukomailla saa minulle nyt hetkeksi riittää. Nyci on herkullinen kaupunki, josta jokainen löytää itselleen sopivaa tekemistä. Nauttikaa!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Viikon 19 voimabiisi

Stone Souriin tutustuin sattumalta ja olisiko ollut vielä työkaverin kautta Helsingin-päivinä eli varmaankin vuonna 2006, koska sinä vuonna on ilmestynyt myös tämä Through the glass, jota kuunneltiin reissuissa työkaverin kanssa hyvin paljon. Nyt, kun tätä kuuntelee, tulee hyvä mieli ja hyvät muistot. Siispä, olkoon tämä viikko näiden hyvien muistojen viikko.


torstai 1. toukokuuta 2014

Chelsea Market

Erityisesti matkasta New Yorkiin haluan nostaa esille Chelsea Marketin. Se oli paikoista sellainen, joka jäi ehkä parhaiten mieleen. Edes High Line ei tehnyt niin suurta vaikutusta.. ehkä sen takia, kun vielä juuri mikään ei siellä kukkinut.

Olen innokas hippeilijä ja viherpiipertäjä ja lähiruokailija. Oman vatsaongelmieni takia ruokaan on tullut kiinnitettyä huomiota monta vuotta ja parasta vatsalle aina on lähiruoka ja suoraan tuottajalta saatu tuote. Chelsea Market oli sellaista täynnä. No siis ihan samalla tavalla kuin meirän Tampereen kauppahallikin.

Valitettavasti siihen aikaan, kun menimme, paikka oli AIVAN täynnä, emmekä kaikkia paikkoja viitsineet jäädä tutkailemaan siihen tungokseen. Onneksemme kuitenkin saimme ruokaa suht nopeasti. Olihan meillä taas kuitenkin pienehkö kiirus.... ihan vaan Top of The Rockin takia taas, muistaakseni. Otettiin suolaiset letut eli räiskäleet eli crepekset Bar Suzettessa. Ja ihmekös tuo, että jäi niin hyvin paikka mieleen, kun saatiin niin hyvää palvelua tummaihoisilta miekkosilta. Hihh. tuon tummemman ihon omistajat osasivat välillä pyöritellä ainakin tämän tytön sukkia jalassa ihan huolella. Crepes oli täyttävä, mutta valitsin hieman väärin, kun otin kinkkua väliin. Niin paljon kinkkua yhdellä kertaa ei tuntunut vatsassa hyvältä sitten lopuksi...mutta aluksi se oli taivaallisen hyvää! Ja tänne kyllä suosittelen myös menemään, mikäli vaan mahdollista. Tämäkin jäi niistä aiemmista ruokasuosituksista pois. Kaikkea, kun ei vaan pysty muistamaan.

Chelsea marketissa voisi viipyä pidepäänkin silloin, kun siellä ei ole tuollaista ryysistä kuin siellä nyt oli. Siellä jos jossain voisi haistella ja tunnelmoida newyorkilaista elämää. Ja mtä enemmän jotain viherpiipertäjien juttuja siellä on, sitä paremmin paikassa viihdyn. Ja se sisustus oli huikea. Tiiltä, rosoisuutta ja hienoja kauppoja. Juuri minun tyyliä!