1,2,3....

Hermojen kiristelyä tapahtuu minun päässä muulloinkin kuin vain liikenteessä. Siitä liikenteestä olen täällä puhunutkin, mutta nyt on ehkä ihan hyvä valoittaa asiaa, joka ennen järisytti maailmaa JOKA päivä, nykyisin hyvin harvoin, mutta sitäkin vahvemmin.

Se asia nimittäin on koirani Lenny. Pentuna se keksi kaikki mahdolliset keinot, että saa minut repimään hiuksia päästäni. Nykyisin se vaan muka tietää, mitä tekee ja yrittää kertoa minulle, että minähän vain puolustan sinua, ole nyt rauhassa siellä! Tästäkään en ole aina täysin varma, onko Lennyn haukkukohtaukset minun puolustamista vai omaa pelkoa. Ehkä molempia.

Joka tapauksessa Lenny kun saa päähänsä jotain, hän sen myös toteuttaa. Kadehdittavaa ja ihan äärettömän ärsyttävää. Yleensä tämä vielä tapahtuu asioissa, jotka olemme käyneet noin miljoona kertaa läpi ja hän aivan varmasti tietää kuinka tilanteessa tulisi toimia. Mutta ei.. juuri sillä hetkellä se ei huvita tippaakaan. Komennan kerran, komennan toisen kerran ja sitten menee hermo. Enempää en voi komentaa, sillä komennukselta menisi pohja. Toki, se oli mennyt jo toisella kertaa. Korvat ovat tiessään niin koiralla kuin emännälläkin.

Päätin alkaa tehdä tähän samaa kuin liikenteessä. Hengitän ja päätän sitten, mitä tehdä. Valitettavasti koiran kanssa tämän täytyy tapahtua sekunnin murto-osissa, jotta tilanne ei ehdi mennä pahemmaksi. Pitää siis kehittää oman rauhoittumisen nopeutta. Mistä saada tehokas ja supernopea zen-hetki? Auttaako ne laskut kolmeen oikeasti? Tätä on pakko kokeilla.

Kuriton pentu on saapunut uudelleen meidän kotiin.