"Täytyy kehittää itseään"

Otsikon lainaus "täytyy kehittää itseään" on otettu isältäni. Hän sanoi tämän minulle eilen ja olen täysin samaa mieltä. Kerron nyt taustaa tälle lauseelle.

Tiistaina lähdin vanhempieni luota (työreissuilla pidän majaa aina porukoilla) takaisin Tampereelle. Juuri ennen sitä isäni oli tullut sairaalasta ja oli hieman heikkona. Olin vähän huonona siitä, että isä on kipeä, mutta tiesin hänen selviävän, koska on super-isä. Tällä fiiliksellä lähdin ajamaan kotiin ja ajoin VÄÄRÄÄ kautta. Ihan ajatuksissani lähdin kotiin Padasjoen kautta vaikka piti mennä Lammin kautta parempaa tietä. Ei auttanut kun körötellä liukkailla pikkuteillä ja huokaista syvään omaa tyhmyyttä. Huomasin siis tämän, että ajan väärää kautta ihan liian myöhään, joten oli vain tyydyttävä valintaan. Kun vihdoin päästiin kotiin, tapasin erään pätijä-tyyppisen ihmisen sattumalta ja hän vei loputkin hermoni siltä illalta. Olin väsynyt ja tahdoin vain nukkumaan. Paljon oli kuitenkin tehtävä ennen kuin unelle sai käydä.

Keskiviikko alkoi aivan väärällä jalalla. Lähdin koiran kanssa töihin, koska koira oli saatava lääkäriin iho-ongelmien takia. Töissä huomasin, että en ollut ottanutkaan työkonetta ollenkaan mukaan! Ennen sitä olin kuitenkin bongannut ylimääräisiä valoja auton näytöllä ja ajamisesta oli tullut vähemmän turvallista. Piti siis lähteä heikosti kulkevalla autolla takaisin kotiin ja ajaa takaisin töihin. En kuitenkaan ajanut vaan jäin aamuksi tekemään töitä kotiin ja hermosin omaa tyhmyyttä + autoa. Kaikki nämä + se, että koira karkasi leikkimään naapurin koiran kanssa ilman lupaa, sai minut aivan hermoraunioksi. Kiukku kasvoi ja vaikka tiesin, että kiukku on ihan turhaa, se ei auttanut. Soitin autokorjaamolle, varasin ajan seuraavalle päivälle, sain eläinlääkäriltä reseptin suoraan apteekkiin ja menin toimistolle iltapäivästä. Autollakin pystyy ajamaan, kun vaan on tietoinen siitä, että minkään näköistä luistonestoa ja ajonvakausjärjestelmää ei ole käytössä.

Asiat olivat siis järjestynyt. Kävin jopa hakemassa uuden kamera-rakkaan ja tekemässä ostokset itsenäisyyspäivän juhlia varten. Pää oli silti ihan jumissa. Aloin jo kiukustua siitä, että olin kiukkunen. Ei muuta kuin koira hihnaan ja juoksemaan. Vasta sitten pää avautui! Miten hyvältä se tuntuikaan! Lenkin ajan mietin, että pitää soittaa isille ja kotiin tullessa isi olikin jo soitellut minulle, kun oli huolissaan olinko selvinnyt auton kanssa. Isi <3. Kuulin, että siellä kaikki oli hyvin ja näin sain asiat päässä taas järjestykseen. Mainitsin myös isälleni kuinka ärsyttää, että pitää pienistä asioista kiukustua vaikka ne hoituu kyllä aina. Tähän isä sanoi "täytyy kehittää itseään". Ja siinä isä on aivan oikeassa. ilman vastoinkäymisiä ei voi kehittyä, mutta en näitä vastoinkäymisiä nyt ihan hirveästi toivo tietysti kenellekään.

Yhteenvetona: liikunta avaa näköjään minun pään aina! Kun minua kiukuttaa, kehottakaa lenkille. Mikä sinun pään saa avautumaan? Liikunta, ruoka, uni vai joku ihan muu?

Onneksi on jo torstai ja pitkä itsenäisyysviikonloppu koko Suomen Tampereella on edessä.