Kirjanmerkki

Minkälaista kirjanmerkkiä sinä pidät? Onko se jostain ostettu juuri sitä tarkoitusta varten? Vai oletko niitä, jotka taittavat kirjan kulman? Vai oletko ehkä tehnyt itse jonkun merkin?

Tällä hetkellä minulla on kesken monta kirjaa. Aika usein näin on ja se on ihan hauskaa. Jokaisessa kirjassa täytyy olla oma kirjanmerkkinsä. En ole koskaan perustanut mitään sanomattomasta massatuotannosta tässäkään asiassa, joten olen napsinut kotoani erilaisia juttuja kirjanmerkeiksi. Esimerkiksi yksi on broidin pojan tekemä ystävyydennauha, toinen ystävän lähettämä joulukortti ja kolmas ystävän lähettämä kuva. Joka kerta, kun kirjan avaa, tulee hyvä mieli. Silloin muistaa läheisen ihmisen tämän kirjanmerkin avulla.

 Luen kirjoja yleensä iltaisin ja onpa mukava laittaa kiva kirjanmerkki kirjan väliin ja mennä nukkumaan hymyillen. Jos sinulla ei vielä ole tunteita tuovaa kirjanmerkkiä, suosittelen sen hankkimista. Yksi hyvä on lentolipun säästäminen siltä suosikki reissulta. Näin muistaa joka kerta juuri sen reissun ja saa hyvän mielen. Mikä onkaan tärkeämpää kuin nukahtaa onnellisena. Pieni vaiva - suuri hyöty.

Viikon 9 voimabiisi ROBIN!

"Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä, mä oon
onnellinen

Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
mä oon sopivasti onnellinen"

En kestä, kun on niin hyvä biisi! Kun kuulin ekaa kertaa, tuli itku. Ihan kuin minun elämästä. Ihan sama vaikka satais, oon sopivasti onnellinen. Just täydellisesti onnellinen <3

Video löytyy täältä.

Hyvä SUOMI!

Eilen oli maailman yksi hienoimmista päivistä ikinä! Aamulla hyviä uutisia sähköpostiin ja iltapäivällä se alkoi: ensin naiset hiihtivät sprintin hopeaa ja heti perään miehet KULTAA! Aivan huippu hienoa! Mutta sehän ei vielä urheilufanille riittänyt vaan hiihdon jälkeen siirryttiin suoraan kannattamaan Leijonat voittoon isosta karhusta eli Venäjästä. Leijonien taisteluvoitto teki hyvää ja loppu ilta meni hymy huulilla.

Että voi ollakin niin, että saa hyvän mielen toisten hienoista urheilusuorituksista. Tietysti vielä enemmän lämmittää, kun tutut kasvot voittavat jotain ja jonain päivänä tässä pääsee antamaan onnitteluhalauksen Olympiavoittajalle.

Katsoitko sinä? Vieläkö tulee mitaleita? Itse luotan Leijoniin täysin. Juhis, Leksa ja Pappa ovat sydämessä silti aina, kävi miten kävi.

yle.fi

yle.fi

yle.fi

 

 

 

ts.fi

 

Ystävä ja 59 päivää

Sain viime viikolla hyviä uutisia. Ystäväni lähtee mukaan New Yorkiin ja saan siis matkaseuraa! Tämä on aivan huikeaa! minua iloisempi oli varmastikin äiti, joka ei oikein välitä, kun matkustelen yksin.

Olen siis suurimman osan reissuistani tehnyt yksin. Brisbane, Nyci ja monet italian kaupungit on kuljettu läpi yksin. Muutamilla kerroilla on toki ollut ihanaa matkaseuraa enkä ole oikein osannut sanoa kumpi lopulta olisi parempi, yksin vai yhdessä. Pidän yksinolosta ja reissaamisesta omassa aikataulussani. Mutta nyt, kun ystäväni ilmoitti tämän iloisen uutisen tai siis kysyi voisiko hän lähteä völjyyn, olin enemmän kuin innoissani. Nyci on kerran nähty jo yksin, kerran huonossa seurassa (eli oikeastaan yksin) ja nyt sitten maailman parhaassa seurassa!

Ystäväni liittyminen matkaan mahdollistaa erilaisia asioita kuten sen, että uskallan lähteä käymään New Yorkin yöelämässä, joistain kuvista löytyy minun pärstäni ja saan puhua jollekin koko viikon. Ja se nauru. Sitä riittää koko viikoksi aivan varmasti! Ystävälläni on myös erittäin hyvä maku vaatteiden suhteen, joten kaiken tämän lisäksi saan vielä makutuomarin kauppaan. Täydellistä!

Tietysti myös nämä ennen reissua -päivät kuluvat mukavammin, kun voin ystävän kanssa fiilistellä. Ystäväni matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin niin pääsen olemaan pienenä oppaana järjestelyissä. Paikallisia oppaita meillä on ehkä parikin kappaletta, kun perille päästään. Kaikkea en onneksi minäkään vielä New Yorkista tiedä.

Tarkempia suunnitelmia reissusta tulossa myöhemmin. Nyt jäljellä 59 päivää ja ilo on ylimmillään!

Kuva

Kuva: Lucas Jackson

Hyvä sinä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Oletko friikahtanut Olympialaisiin? Minä olen! Tai ainahan olen tykännyt seurata urheilua ja Olympialaiset ovat myös tämmöiselle urheilufanille se suurin ja hienoin asia. Se jännitys ja hyvä olo, joka niiden seuraamisesta tulee on ihan mieletöntä!

Tänä vuonna kävi tavallaan hyvä tuuri, että tulin kipeäksi juuri Olympialaisten aikaan. Sai vaan maata hyvällä omalla tunnolla sohvalla ja katsoa kisoja. Eniten aikaani on vienyt hiihto, jääkiekko, mäkihyppy, lautailu ja erilaiset luistelulajit. Mutta myös kelkkailua olen jumittanut katsoa. Ennen katsoin pujottelut ja freestylet ja kumpareet, mutta tänä vuonna ne on sujahtanut ohi. Vielä on kuitenkin mahdollisuus, koska tänään urakkansa Sotshissa aloittaa Tanja Poutiainen!

Tanjan suoritusten lisäksi tänään seurataan yhdistettyä ja jääkiekkoa.Suomalaisten suoritukset ovat tietysti etualalla ja heitä kannatetaan. Mutta pakko kannustaa myös rakasta länsinaapuriamme Ruotsia. Huikeita suorituksia ja niin loistavia tyyppejä sielläkin.

Mitä lajeja sinä seuraat? Ketä kannatat?

Kuva: EPA

Viikon 8 voimabiisi

"Because I’m happy. Clap along if you feel like a room without a roof."

Toivottavasti tämä jää soimaan päähäsi koko viikoksi. Videokin on hyvän mielen video, että kannattaa uhrata pari minuuttia ja katsoa. Ihanan iloista viikkoa kaikille!

"Ystävyys on...

....sellainen pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin

maamies pellolla lyhteen."

"Hyvä ystävä kävelee silloin sisään, kun muu maailma kävelee ulos."

Minua on lykästänyt siinä suhteessa, että omistan monta hyvää ystävää ja todella paljon kavereita. Ystävät ovat heitä, jotka ovat lähimpänä sydäntäni ja kaverit heitä, joille en ihan kaikkea elämästäni jaa, mutta kulkevat mukanani ja ovat hyvää seuraa. Olen joutunut tekemään tämän jaottelun, koska olen joutunut moneen kertaan petetyksi ystäväksi luullun ihmisen toimesta. Nyt olen tarkka siitä kenelle kerron mitäkin elämästäni.

Paras testi oli, kun elämäni muuttui kertaheitolla eräänä heinäkuisena iltapäivänä. Silloin sain monta mahdollisuutta päästä pois ikävien uutisten luota ja matkustaa ystävien luo. Se kesäloma menikin monen ystävän nurkissa pyöriessä. Näiden tapahtumien jälkeen olen ollut hyvin tietoinen siitä, kuka on hyvä ystävä. He nimittäin soittivat, laittoivat viestejä ja kysyivät kuinka voin. He vastasivat keskellä yötä puhelimeen. He auttoivat muuttamaan ja etsimään uutta kotia ja kannustivat jatkamaan elämää onnellisena. Ilman ystäviä en varmasti olisi nyt näin hyvässä tilanteessa, kuin mitä nyt elämässäni olen. Kiitos siis kaikille, jotka tunnistavat itsensä tästä.

Tärkein kaikista (äidin lisäksi) on kuitenkin Lenny. En voisi kuvitella elämääni ilman sitä. Lenny on ollut vierellä nuolemassa kyyneleet, hyppimässä syliin onnen hetkellä ja tukenut vaikeissa ja jopa pelottavissa tilanteissa. Tärkeimpänä asiana Lenny on naurattanut. Olen nauranut läpi kyynelten ja sumun seasta. Olen nauranut niinä hetkinä, kun nauruun ei ole ollut minkäänlaista aihetta. Ihan vaan sen takia, että Lenny on minun oma stand up -koomikkoni. Tilannekomiikkaa päivittäin ja hyvää mieltä ihan joka ikinen päivä. Tämän parempaa ystävää ei voi ollakaan. 

Kirja-analyysejä sairastuvalta

Täällä taas ollaan, sohvan pohjalla. Nyt ei ole riesana migreeni vaan kunnon flunssa. Onneksi omistan maailman parhaat naapurit ja he käyttää koiraa pihalla iltapäivisin niin saan itse levätä rauhassa. Tosin huomenna olisi pakko mennä töihin, saa nähdä kuinka käy.

Tässä maatessa on mahtavaa seurata Olympialaisia ja lukea kirjoja ja lehtiä. On pitänyt jo pitkän aikaa kirjoittaa self help -kirjallisuudesta, mutta ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Nyt, kun sitä aikaa unien välissä on jonkun verran, raapustan jotain ylös.

Tämä self help -kirjojen maailma oli minulle aika vieras vielä viime vuoteen asti. Viime vuonna kyselin ystävältäni, joka niitä on lukenut, mistä voisin aloittaa. Sain häneltä pari suositusta ja marssin niiden kanssa kirjastoon. Juuri niitä kirjoja ei sieltä löytynyt, mutta kaikkea muuta kyllä mielin määrin! Ajattelin, että nappaan mukaani pari kirjaa, jotka kuulostavat hyvältä juuri omaan elämääni. Näin hyllyssä Katri Mannisen ja Sanna Stellan kirjoittaman Luksusmuija-kirjan. Innostuin täysiä, sillä tuntui, että se on helppo hyppäys self help -kirjallisuuden pariin.

Luksusmuijassa puhutaan paljon itsetunnosta. Olen kirjoittanut täällä paljon samasta aiheesta ja tuntuikin ihan luonnolliselta, että kirja aloitetaan sillä ja luodaan uskoa omaan itseensä. Kirjan alun hyppelin hieman huonolukuisesti ja pysähdyin kohdassa "entä, kun ei mene ihan putkeen?". Se on juuri se kohta, mitä minun pitää parantaa. Ottamaan asiat sellaisena kuin ne on. Mitä sitten vaikka aina ei kuljekaan? Luksusmuija-kirjassa vastataan kysymyksiin ja tehdään tehtäviä, jotta saadaan selville, missä mennään. Tähän kohtaan vastauksiani oli mm. odotukset olivat liian suuret, oli kiire ja stressi.

Kun elämä tosissaan potkii päähän, positiivista ajattelua tarvitaan vasta toipumisvaiheessa, Luksusmuijassa kerrotaan. Tämä on minusta ihan totta. Aina ei tarvitse olla positiivinen. Esimerkiksi läheisen kuolema tai vakava onnettomuus ei tuota mitään positiivista ajatusta eikä sen tarvitsekaan. Niitä mietitään vasta sitten, kun surusta täytyy päästä etenemään ja parantumaan.

Luksusmuija on kirjana juuri oikea aloitus self help -kirjallisuuteen. Naurua ja vakavuutta sopivassa suhteessa. Eikä kirjaa tarvitse lukea jokaiselta sivulta. Lukee ne kohdat, joihin etsii vastauksia.

Lisää kirjallisuutta on pöytä täynnä. Täytyykin kirjoitella niistä lisää tulevaisuudessa. Mutta olisiko sinulle antaa vinkkiä positiivisen elämän -kirjoista tai muista self help -kirjoista? Myös erilaiset jooga-kirjat kiinnostavat.

Viikon 7 voimabiisi

Joskus täytyy vetää kotiin päin. Tällä kertaa vuorossa ehdoton suosikkini ja lempibändini Apocalyptica. En malta odottaa, että pääsee keikalle. Näitä biisejä varmasti tulee tänne siis lisääkin, mutta tästähän se kaikki lähti. Plays Metallica by four sellos. Metallica oli maailman ihanin bändi silloin vuonna 1996 ja sitten tuli tämä. Eihän tästä voinut kuin tykätä. Rakastuin musiikkiin ja Paavoon. Nyt vuonna 2014 olen edelleen rakastunut musiikkiin ja Paavoon. Onnekseni myös Paavo tykkää minusta fanina hyvin paljon, joten kiitoksia on sadellut minullekin päin joka keikan jälkeen. Viimeksi ihan jutustelua ja suudelmia kädelle. Huh! No, mutta. Musiikki se on silti tärkeintä ja tätähän voi kuunnella vaikka viikkoja putkeen.

Aivot narikkaan

Tiedätte varmasti sanonnan, että joku oli aivot narikkaan -elokuva. Sellainen, että ei tarvitse kamalasti miettiä juonen käänteitä vaan voi naureskellen katsoa jonkun tohelointia tai elokuva on muuten vaan helppoa katseltavaa.

Viisasti vesillä -kampanjan kuvitusta.
Aivot narikkaan

Samaa aivot narikkaan -työtä tekee minulla sarjat, joita katselen. Ei niihin tarvitse keskittyä samalla tavalla kuin lukemiseen ja suurimman osan voi katsoa, kun samaan aikaan vaikka siivoaa. Tärkeintähän on vaan kuulla, missä mennään.

Eräänä päivänä tajusin, että olen elämäni aikana katsonut jos vaikka ja mitä sarjoja ja aina vaan jotenkin sitä aikaa liikenee niille uusille tuttavuuksille. Yksi sarja kestää 40 tai 20 minuuttia ilman mainoskatkoja. Ei sinänsä paljon, mutta kun niitä sarjoja on monta erilaista niin kyllä siihen sunnuntaisin menee paljon aikaa. Sunnuntaiaamu on minulle se hetki, jolloin syön aamupalaa ja katson näitä sarjoja. Aloin miettiä, että pitäisikö sekin aika käyttää järkevämmin ja vaikka lukea Tiede-lehteä tai jotain muuta. Kunnes tajusin, että ei tietenkään! Jos telkkasarja auttaa minua olemaan sunnuntaina stressitön, se pitää silloin katsoa.

En siis katso televisiosta suorana muuta kuin urheilua, Voice of Finlandin ja Putouksen. Muut katson aina netistä juuri sunnuntaina. Varsinkin Avara luono on minun ja koiran yksi lempisarjoista ja se kuuluu meidän yhteiseen sunnuntaihin.

Mitä sinun aivot narikkaan -kategoriaan kuuluu?

Kauneus on katsojan silmissä

Kauneus tulee sisältäpäin, jokainen ihminen on kaunis, kauneus on katsojan silmissä ja mitähän vielä? Kauneudesta on keksitty monenlaisia sananparsia ja vielä enemmän on kauneusihanteita. Mutta mikä onkaan mielipide omasta kauneudesta? Tätä täytyi pohtia yhdessä Body & Mind -tehtävässä.

Jouduin tekemään paljon töitä tämän tehtävän eteen. Ei millään meinannut tulla paperille mitään, kun olisin halunnut kirjoittaa jotain ajatuksia ylös ennen videon kuvaamista. Sitten päätin vain ottaa kameran esille ja puhua pulputtaa, mitä mieleen tuli. Ehkä juuri sen aiheen vaikeuden ja vapaiden ajatusten takia videosta tuli huonoin, mitä tähän projektiin tein. Ajatelin jopa, että olisin silti postannut sen tänne, mutta mitä vielä! En saa sitä toimimaan. Ehkä se on liian iso tänne tai muuta vastaavaa. Nyt ei nörtin taidot enää riitä. Höh.

Minulla ei ole mitään erityistä ihannetta eikä haavetta, että haluaisin näyttää samalta kuin joku muu. Minä olen tämän näköinen ja sillä selvä. Jos et tykkää, älä katso. En ole mielestäni mikään kaunein ihminen, mutta en ruminkaan. Olen minä. Äitini on opettanut minulle tämänkin hyvin: "siellä peilissä olet sinä ja se on hyväksyttävä. Sinä olet sinä, et kukaan muu". Täytyy siis käyttäytyä niin, että pystyy katsomaan itseään peilistä. Myös se on sitä hyväksymistä ulkonäön lisäksi.

Kroppaa olen ruotinut aiemmissa postauksissa ja samaa mieltä olen edelleen. Olen iloinen siitä, että ympärilläni on paljon kauniita ihmisiä ja ystäväni ovat super kauniita kaikki <3 Ja nyt tarkoitan sitä, että he ovat ihanimpia ystäviä päällä maan ja sisäinen kauneus on tärkeintä. Siksi he ovatkin maailman kauneimpia myös. Minulle siis ulkoinen habitus ei ole tärkeintä vaan tärkeintä on se, mitä sieltä suusta tulee ulos ja kuinka käyttäytyy. Se on sitä tärkeintä kauneutta.

Miten jaksaa silloin, kun muut mollaa?

Tiedättekö sen hetken, kun kuulet jonkun mollaavan sinua joko päin naamaa tai vielä inhottavammin selän takana? Minulle kävin näin tänään eikä ollut ensimmäinen kerta. Vaikka joka kerta olen käynyt kyseisille ihmisille sanomassa, että voi puhua suoraan minulle, jos on sanottavaa, ei sitä koskaan tapahdu. Mistä sekin sitten johtuu? Mielelläni kuulisin palautteet suoraan eikä välikäsien kautta. Näin voisi keskustella rakentavasti ja asioista jäisi parempi mieli varmasti molemmille.

Kun nyt kuitenkin taas näin kävi, että puheet kantautuivat korviini, jouduin miettimään monta kertaa, mitä tehdä. Sanoako taas asiasta ihmisille vai antaa vaan olla? Päätin antaa olla ja miettiä vielä josko sitä puhuisi asiasta henkilöiden kanssa joskus myöhemmin.

Olin kuitenkin paljon reippaampi tällä kertaa kuin edellisellä. Edellisellä kerralla muistan kuinka kiukku muuttui lopulta itkuksi ja pettymykseksi. Pettynyt itseeni, kun en osaa tehdä asioita kuten muut sen haluaisivat. Tällä kertaa kyyneleet saivat jäädä. Jos ei ole pokkaa tulla sanomaan suoraan, voi moiset puheet unohtaa. Tiedän mihin itse pystyn ja teen asiat niin hyvin kuin mahdollista. Jos se ei riitä, ei minun paikkani ole tässä, missä nyt olen.

Leuka rinnasta ylös ja kohti uusia mollauskertoja! Kerta toisensa jälkeen minusta tulee kuitenkin vahvempi, joten antaa tulla vaan!

Mielen maisema

Viime viikonloppuna ei valitettavasti paistanut aurinko, mutta onneksi aurinko paistoi tammikuussa todella useasti, joten kuvista voi muistella kauniita pakkaspäiviä.

Näissä kuvissa mieli lepää.

Viikon 6 voimabiisi

Jatketaan tällä raskaammalla linjalla... ja ruotsalaisella linjalla edelleen. Soilwork. Taas näitä sarjassa aikoinaan bändiin poikaystävän kautta herätty. Toimii edelleen ja biiseistä tulee hyviä keikkamuistoja mieleen! Soilworkilla on paljon hyviä, en oikein osannut päättää. Mutta tässä yksi, joka herättää viikkoon varmasti. Hyvää viikkoa!