perjantai 7. helmikuuta 2014

Aivot narikkaan

Tiedätte varmasti sanonnan, että joku oli aivot narikkaan -elokuva. Sellainen, että ei tarvitse kamalasti miettiä juonen käänteitä vaan voi naureskellen katsoa jonkun tohelointia tai elokuva on muuten vaan helppoa katseltavaa.

Viisasti vesillä -kampanjan kuvitusta.
Aivot narikkaan

Samaa aivot narikkaan -työtä tekee minulla sarjat, joita katselen. Ei niihin tarvitse keskittyä samalla tavalla kuin lukemiseen ja suurimman osan voi katsoa, kun samaan aikaan vaikka siivoaa. Tärkeintähän on vaan kuulla, missä mennään.

Eräänä päivänä tajusin, että olen elämäni aikana katsonut jos vaikka ja mitä sarjoja ja aina vaan jotenkin sitä aikaa liikenee niille uusille tuttavuuksille. Yksi sarja kestää 40 tai 20 minuuttia ilman mainoskatkoja. Ei sinänsä paljon, mutta kun niitä sarjoja on monta erilaista niin kyllä siihen sunnuntaisin menee paljon aikaa. Sunnuntaiaamu on minulle se hetki, jolloin syön aamupalaa ja katson näitä sarjoja. Aloin miettiä, että pitäisikö sekin aika käyttää järkevämmin ja vaikka lukea Tiede-lehteä tai jotain muuta. Kunnes tajusin, että ei tietenkään! Jos telkkasarja auttaa minua olemaan sunnuntaina stressitön, se pitää silloin katsoa.

En siis katso televisiosta suorana muuta kuin urheilua, Voice of Finlandin ja Putouksen. Muut katson aina netistä juuri sunnuntaina. Varsinkin Avara luono on minun ja koiran yksi lempisarjoista ja se kuuluu meidän yhteiseen sunnuntaihin.

Mitä sinun aivot narikkaan -kategoriaan kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti