Se kaikista tärkein: ruoka

Ruoka on minulle polttoainetta, jolla saan voimaa ja jaksamista päivään. Olen äärettömän kärttyinen, jos ruokaa ei ole saatavilla, kun nälkä kurnii vatsassa. Yleensä syön 3 tunnin välein, mutta reissussa se on vähän niin ja näin. Sovituskopista ei voi lähteä, jos on nälkä. Onneksi Nycistä löytyy suht helpolla hyvää nopeasti, jos siihen on tarve.

Ensimmäisenä iltana menimme lähestulkoon ensimmäiseen hyvältä kuulostavaan ravintolaan ja se oli kiinalainen. Sijaintipaikkaa en muista muuta kuin, että kävelimme 5th avea ja poikkesimme siitä jollekin väli streetille.. ja niitähän riittää! No, mutta..hyvää oli ja vatsa tuli täyteen. Sehän oli tärkeintä.

Seuraavana päivänä haimme eräästä Delistä Herald Squarelta safkaa rasioihin, joka sitten punnittiin ja maksettiin painon mukaan. Tähän rasiaan sai laittaa mitä vaan tarjolla olevista ruuista. Oli lämmintä ruokaa, salaattia, hedelmiä, sushia...lähes tulkoon siis kaikkea! Jopa minulle, jolle ei koskaan mikään vatsaongelmien takia käy, löytyi hyvä lounas. Ja tietysti ruokajuomaksi Tropicanaa, nam! Näitä samanlaisia Delejä olikin melkein joka kulmassa.

 

Järjestystä en niin hyvin muista, mutta seuraavina iltoina vietimme aikaamme meksikolaisessa, perus jenkkibaarissa ja korealaisessa. Korispeli-iltana söimme Brooklyniläiset hampurilaiset pelissä ja hyväähän se rasvaa tihkuva burgeri oli!

Meksikolainen MXco sijaitsee 2nd avenuella, samoiten korealainen Bar Kogi. Mielestämme koko 2 ave oli aivan huippu paikka! Ruokaa ja juomaa löytyi vieri vieressä olevista ravintoloista ja baareista. Ruoka oli aina hyvää, koskaan ei tarvinnut pettyä!

 

 

 

Coliseum on ihan baarin näköinen paikka, jonka listaa vilkaistiin nopeasti ulkopuolella ja painelimme sisään. Nälkä oli suuri ja vaihtoehtoja silloin ei lähellä ollut. Olimme nimittäin menossa Mandarin hotellin yläkertaan drinkeille Columbus Circlelle ja ihailemaan maisemia. Ei kuitenkaan haluttu maksaa maltaita ruoasta, joten joku halpis paikka oli löydyttävä pikaisesti ja Coliseum vastasi kriteerejämme. Paikka oli hyvin tunnelmallinen ja hyvin paikallinen. Sinne tuli porukkaa ilmeisesti after work -bisselle ja jälkiruoan saavuttua, paikka oli tupaten täynnä ja puheen sorina yltynyt.

Söin Coliseumilla jotain vaaleaa kalaa. En enää muista mitä se oli, mutta ihan super herkullista se kuitenkin oli! Ihme, että muistin edes tätä pääruokaa sillä parhaiten muistan täältä juustokakun, joka oli parasta ikinä! Edes Juniorsin kehutut juustokakut eivät vetäneet vertoja tälle ihan perus New York Cheesecakelle. Voin vieläkin maistaa sen ihanaisen rasvaisen maun suussani. Miten voikaan olla, että meillä täällä juustokakku on ihan erilainen juttu kuin, mikä tuolla on. Siis eihän siinä mitään Digestive-pohjaa ollut! Eikä mitään liivatetta. Tai ei se siltä ainakaan maistunut. Eli jos jollain on tiedossa joku ei Digestivestä tehtävä pohja ja aito juustokakkuohje niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

 

Se, mitä odotin, oli bagelit. Ne ihanat bagelit, joita saisi jokaiselta kulmalta. Tai sitten ei. Joskus joutui jopa etsimällä etsimään kunnon bagel-paikkaa. Onneksi hotellin vieressä oli Lennys, joka tarjosi hyviä leipiä ja bageleita niin ja Tropicanaa tietysti. Tuskin olisin koko paikkaa tajunnut, jos sillä ei olisi niin hyvää nimeä ollut. Lenny, kun on koirani nimi. 

Yleisesti ottaen jäi tosi hyvä fiilis kaikesta ruoasta, mitä loman aikana vedimme. Pyrin ottamaan joko jotain seafoodia tai kasvishässäkkää, mutta kerran oli syötävä se Brooklynilainen burger ihan juuri sellaisena, kuin se aitona on eli lihalla. Se oli ainoa, josta vatsa sitten kommentoi takaisin, mutta oli se silti kokemuksen arvoinen. Bagelin välissä otin joskus jotain lihaa, kuten tuossa kuvassa on. Mutta yleensä bagelin välissä oli joko eggsalad tai tunasalad -täyttettä. Ihmeellistä kyllä, koskaan vatsa ei sanonut muuta kuin kiitos näistäkin vaikka bagel varmasti sisälsi gluteenia. Jännää.