Viikko mökillä metsän keskellä oli ihanaa. Sai tehdä itselle tärkeitä asioita ja rauhoittaa mielen. Silti tuntui, että omassa elämässä oli uusia asioita, jotka keikuttivat henkistä hyvinvointia. En saanut niitä kuriin keskellä metsääkään. En tietenkään, koska niihin liittyi toinen henkilö ja niiden asioiden ratkaisemiseen tarvitsee mukaan aina myös sen toisen.
Kun sitten lähdin Tukholmaan, tuli tarve kysellä asioita toiselta ihmiseltä. Kun kyselytuntini oli ohi, sain rauhan. Samaan aikaan laiva lipui pois Helsingistä, pois Suomesta, pois kiireestä ja stressistä kohti rakastamaani maata. Silloin aukesi ensimmäinen solmu.
Toisen solmun ymmärsin avautuvan, kun istuin kiireisen shoppailupäivän jäljiltä hotellihuoneen lattialla ja sain hyvänmielen viestejä puhelimeeni. Silloin ymmärsin, että voi ottaa rennommin. Kaikkea ei tarvitse tietää heti ja kun malttaa odottaa niin hyvät asiat löytävät tien myös minun elämääni.
Juuri sillä hetkellä mikään ei painanut mieltä vaan olin iloinen kaikesta siitä, mitä juuri nyt minulla oli. Se oli valaiseva ja henkisen kasvun hetki. Olin lomalla rakkaassa kaupungissa. Vaikka tosin kipeänä niin täysin lomalla silti.
Nyt ainakin tiedän, että minulle rentoutuminen tarkoittaa matkaa Ruotsiin. Siellä mieli lepää ja silloin osaa ottaa vastaan asioita eri tavalla.
Hmm..onkohan siellä Ruotsissa niitä kesämökkejä vuokrattavana.........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti