Yhtenä asioina kohti positiivista elämää minun on opittava rakastamaan tiistaita yhtä paljon kuin maanantaita ja keskiviikkoa.
Joskus pidin tiistaista, koska meillä oli silloin Lennyn kanssa koirakoulu. Nykyisin joka toinen tiistai olen työmatkalla ja joka toinen kotona. Vapaa-ajalla se tiistai ei tunnu niin pahalta, mutta toimistolla ollessa aika tuntuu matelevan eikä tiistailla ole koskaan mitään funktiota.
Olisiko teillä vinkkejä miten rakastaa tiistaita? Tai aloitetaan ensin pitämisestä.
Heh, tiedän mistä kirjoitat. Itselleni viikon vihatuin päivä oli kaikkien kouluvuosien läpi torstai. Miksi, sitä en osaa sanoa. Kun koulu loppui, lakkasivat torstaitkin jossain vaiheessa olemasta ikäviä.
VastaaPoistaOlen viime aikoina kehittänyt ajatusta siitä, että voisiko omaa suhtautumistaan fiksaamalla saada perinteiset viikonpäivät menettämään merkityksensä? Jos eläisi vain päivä kerrallaan, eikä mielessään jakaisi ajanjaksoja viikkoihin, arkipäiviin ja viikonloppuihin. Silloinhan ei olisi mitään väliä mikä päivä on... Olisi vain työ- tai vapaapäivä.
Jos onnistuisi irrottautumaan yhteiskunnasta kokonaan, olisi vain päiviä. Tällaisiakin ihmisiä on, mutta onhan se hankalaa... Olemme niin sidottuja tähän yhteiskuntaan ja sen keksimiin kuvioihin.
Eli toisin sanoen ei, minulla ei ole vinkkejä kuinka rakastaa tiistaita... Paitsi ehkä se, ettei ajattelisi, että nyt on tiistai. Ajattelisi vain, että nyt on uusi päivä.
Kiitos Jonna pitkästä vastauksesta ja pohdinnasta. Näitä olen kaivannutkin :) Tuo on hyvä pointti. Uusi päivä, hyvä päivä, kiitollinen että saa elää uuden ja hyvän päivän. Ei tiistai ja paska tiistai. Tänään yritän olla ajattelematta, että on juuri tiistai. Tämä päivä on minulle työpäivä, aurinkoinen hellepäivä, fyssarin tapaamispäivä. Hienoa, kiitos! Heti parani :)
Poista