Viikon 14 voimabiisi

Ah, Shinedown ja Brent Smith. Tämä biisi saa aina ihon väreilemään ja hymyn huulille. On ihan sama, mistä Brent laulaa, hymyilyttää silti. Tutustuin Shinedowniin ensimmäisellä Nycin reissulla vuonna 2009. Silloin ostin bändin levyn sieltä ja olin onnellinen löydöstä. Tämän takia onkin hyvä nyt hehkutella Shinedownia, sillä tästä tulee Nyci mieleen ja kohtahan siellä ollaan taas!

I'll follow you.

Viikon lepopäivä

Sunnuntai on paras päivä viikosta, ainakin minusta ja uskoisin, että myös Lennyn mielestä. Tämä sunnuntai on ollut varsin mainio vaikka kello on vasta 11. Käytiin heti herättyämme parin tunnin metsälenkkillä. Kun haistelee keväisen metsän tuoksua, kaikki kiire, stressi ja huolet unohtuvat. Mieli virkistyy, kun tietää, että metsään jää monta sataa kaloria ja kunto nousee. 

Ihanan aamulenkin jälkeen syötiin aamupala ja minä nautin pari kuppia kahvia samalla lehtiä lukien. Pinosta löytyi lukemattomia Mondoja, Meidän mökki, Viherpiha ja Maku. Siinähän se aamu hurahtaa kivasti, kun Spotify soittaa vielä ihanan leppoisaa musiikkia taustalla.

Sunnuntaisin kellolla ei ole mitään merkitystä. Ainostaan illalla ehkä, että muistaa mennä ajoissa nukkumaan. Muuten on ihan sama milloin herää ja tekee mitäkin. Ihanaa aikataulutonta elämää! 

Mikä on sinun lemppari viikonpäivä ja miksi? 

Viikonlopun pakkausurakka

Tältä näyttää matkalaukku tällä hetkellä.

Lenny oli sitä mieltä, että hän lähtee mukaan ja laittoi hirven laukkuun. Reissuun on siis vielä 13 päivää, mutta tajusin eilen illalla, että ensi viikko on mun vika viikko kotona, joten pakkaus on aloitettava. Viikolla on niin paljon aina kaikkea ettei pakkaus onnistuisi mitenkään. 

Olen niin kova stressaaja, että johan tästäkin piti melkein tehdä paniikki, kun en ollut laskelmoinut tätä ja tuli kuin yllättäen. Mutta taas oli paikka kehittää itseään ja lopettaa turhasta stressaus.

Ei tässä oikein mitään ajatusta koko pakkauksesta ole, kun tekisi mieli jättää omat vanhat rytkyt kotiin ja ostaa kaikki Nycistä. Eihän näin kuitenkaan voi tehdä, joten nappasin mukaan pari t-paitaa, pari pitkähihaista ja yhdet farkut. Kengistä tulee vielä ongelma, koska aion ostaa sieltä tennarit ja mun kamalat tennarit ei kyllä voi lähteä mukaan. Niin milläs sitä sitten kävelee?! Tätä ehdin vielä pohtia muutaman päivän ja varmasti pääsen johonkin ratkaisuun. 

Tästäkin siis piti kuitenkin tehdä ongelma. Mun täytyy selkeästi matkustaa enemmän niin alkaa nämä pakkaamiset sujua. 

Kun vanha jää taakse

Kaikki sanovat aina, että missään vanhassa ei saa elää ja elämää kuuluu mennä eteenpäin. Valitettavasti olen joutunut kuitenkin olemaan kiinni vanhassa elämässä entiseen elämääni kuuluneen ihmisen takia.

Nyt käynyt niinkin kivasti, että olen vapautunut kokonaan tästä vanhasta elämästä! Ja vaikka olen yli kaikesta paskasta, mitä siihen elämään kuului, on kuitenkin kiva päästä täysin irti ihmisestä, joka kaiken negatiivisuuden elämässäni aiheutti. Voisi kai siis sanoa, että nyt se minun elämä alkaa! Johan tässä on sitä elämän alkua pari vuotta saanut odotella. Kiitos vaan hänelle, kun hoisi asiat kunnolla loppuun.

Kaikista parisuhteista ja varsinkin niistä huonoista oppii jotain. Tästä edellisestä opin hyvin paljon ja kasvoin ihmisenä suuresti. Aina toiset ihmiset opettavat ja koska minulle tämä oli pisin parisuhde, tuli opittua sen aikana ja sen jälkeen. Varsinkin tämä jälkeen aika on ollut kovaa tekemistä. Olen saanut nostaa itseäni syvästä suosta. En olekaan lihava tai ilkeä akka. Olen reilu ja rakastettava. Näitä täytyy itselle hokea joka päivä. Minä olen hyvä ihminen vaikka kuka sanoisi mitä. Tämä blogi on myös osa sitä oppimista hyvään elämään. Yritän tehdä asioita niin, että ne tukisivat aina sitä hyvän elämän tavoitetta, joka minulla on.

Vaikka kirjoitus oli hieman ympäripyöreä, saatte käsitystä sentään minkälaiset ovat lähtökohdat olleet ja nyt voin sanoa, että jippii elämä ja positiivisuus! Ei enää negatiivisia ihmisiä ympärille eikä pakolla parisuhdetta, jos siihen ei ole luonnollista ryhtyä. Kaikki vain hyvän kautta.

Näe ja aisti New Yorkissa

Tässä hieman listaa siitä, mitä on ajateltu käydä katselemassa ja aistimassa loman aikana. Varmasti osa jää tekemättä, koska pointtina tällä reissulla on valokuvaus ja rentous. Ei siis kieli vyön alla käydä näitä katsomassa, mutta on hyvä olla jokin ohjenuora.

Kuva täältä

Vapaudenpatsas Staten Island ferryltä katsoen. Ajateltiin ettei jakseta mennä katsotaan Lady Libertya saarelle vaan huristellaan ohi lautalla ja käydään Staten Islandilla syömässä. Tuttavani antoi hyvän vinkin italialaisesta paikasta, joten ehkäpä kokeilemme sitä. Yritetään palata saarelta siten, että nähdään auringonlasku samalla. Katsotaan kuinka hyvin onnistutaan.

Kuva: Wikipedia

Financial district
on paikka, josta olen viipottanut ohi, mutta en ole koskaan perehtynyt asiaan sen kummemmin. Saattaa olla, että myös tällä kertaa se jää väliin, mutta mikäli ehditään niin siellä voisi käydä pyörähtämässä.









The high line
on 1,6 kilometriä pitkä puisto, joka sijaitsee vanhan ilmajunaradan raiteilla. Tässä on hienosti käytetty tilaa hyväksi. Se sijaitsee Manhattanin länsirannalla, 10th Avenuen tuntumassa, ja ulottuu Gansevoort Streetiltä 30th Streetille. Täälläkään en ole talvesta johtuen koskaan käynyt. Nyt kuitenkin oletan, että huhtikuussa talvi on jo selätetty ja tänne on mukava mennä katsomaan kaupunkia eri näkökulmasta. Mulla on jotenkin sellainen olo, että reissulta palattuani täytyy High Linestä tehdä aivan oma postauksensa.

Kuva täältä

High Lineltä poistutaan ainakin hetkeksi Chelsea marketiin. Tänne menee varmasti muutama dollari rahaa ja täältä lähdetään vyöryen ulos. Eniten kiinnostaa One Lucky Duck ja sen luomutuotteet, Los Tacos No.1 ja erilaiset mausteet. Mausteita pitäisi ainakin löytyä Spices and tease -nimisestä kaupasta.

Central Park on paikka, jossa olen molemmilla Nycin vierailuilla käynyt, mutta vain piipahtanut. Aina on ollut super kylmä eikä ole kiinnostanut olla kamalassa tuulessa siellä. Nyt toivon, että sää on parempi ja pääsen kuvaamaan ainakin kuvassa näkyvää Alice in wonderland -patsasta.
Samalla, kun vierailee Central Parkissa, täytyy pistäytyä Upper East siden puolella. En ole siellä juurikaan kävellyt ja muutama kuva niistä kaduista olisi kiva saada. Varsinkin, jos siellä kukkii jo kirsikkapuut. Tai mitkä hyvänsä vaaleanpunaiset puut.

Unisphere sijaitsee Flushing Meadows -puistossa Queensissa. Aika huudeilla sijaitsee myös Metsien kotiareena ja siellä kävinkin viimeksi. Tätä nähtävyyttä en sitten vaan ymmärtänyt liittää siihen reissuun. Noh, tällä kertaa sitten! Unisphere on 42 metriä korkea ruostumatonta terästä oleva maapallo. Se rakennettiin alunperin vuoden 1964 maailmannäyttelyä varten. Teemana silloin oli "Peace Through Understanding".

Times Square on paikka, jossa täytyy käydä ainakin kerran elämässään. Ystäväni ei ole siis kertaakaan käynyt Nycissä, joten Times täytyy iltaisella käydä kurkkaamassa. Ehkä ennen tai jälkeen Broadway-esityksen. Ja itsekin haluan uudella kamerallani (Olympus OM-D E-M1) ottaa kuvia valomerestä ja sadoista turisteista.

Top of the rockiin menemme tänä vuonna aivan varmasti. Päivättömät liput on jo ostettu. Luulisi nyt yhtenä päivänä täytyy olla niin hyvä ilma illalla, että voimme kiivetä sinne ylös. Pelottaa  jo valmiiksi, mutta mitäpä ei tekisi hyvien kuvien eteen. Onneksi nyt on tukea ja turvaa ystävästä. Yksin voisi olla toinen juttu. Haluan kiivetä ylös siihen aikaan, että aurinko alkaa jo laskea. Sitten Manhattanin valot syttyvät ja kaikki on varmasti äärettömän kaunista.

kuva

Brooklyn bridge & Brooklyn bridge park ovat asioita, jotka olen kertaalleen nähnyt ja kokenut, mutta en ole koskaan kävellyt sillalla. Se on aina ollut jossain remontissa, joten kävely on jäänyt sikseen. Tällä kertaa kävelemme sen ehkäpä muutamaan otteeseen, koska kämppä sijaitsee huudeilla ja siitä on mukava kipaista Manhattanin puolelle.

Viikon 13 voimabiisi

Hetki sitten kuulin tämän radiossa ensimmäistä kertaa. Se iski heti ja oli pakko ottaa se Spotifyn soittolistalle. Tässä siis Clean Banditin Rather be feat. Jess Glynne.

Onnellisuuden päivä

Eilen kuulema vietettiin onnellisuuden päivää. Enpä tiennyt tätä ennen kuin luin jonkun toisen blogista kyseisestä asiasta. Sitten mietin, olinko onnellinen eilen? Ei tarvinnut kauaa miettiä, koska tietysti olin. Mutta mistä se onnellisuus koostui juuri eilen? Täytyy ihan listata.

- terve koira
- äiti, joka suositteli kampaajaa
- ajatus käynnistä kampaajalla
- toimiva sykemittari
- kulutetut kalorit
- ei kipeä vatsa
- raikas ilma
- ystävän äiti, joka oli leiponut ruisleipää ja kysynyt voinkohan minä sitä syödä
- ajatus viikonlopusta ystävän luona
- kirsikkapuut Brooklynissä

Siinä ainakin ne, jotka nopeasti muistan ja jotka ovat täysin päiväkohtaisia. Paljon asioita siis, joista olin onnellinen. Ja myös kiitollinen. Mitä asioita sinun listaan tulee torstain osalta?

Nauruterapiaa

Viime viikolla Tampereella oli Tomaatteja, Tomaatteja! -stand up festarit. Osallistuin ystäväni kanssa perjantaina Tampere-talon tilaisuuteen, jossa esiintyjinä oli minun ehdottomat ykkössuosikit Jacke Björklund ja Ilari Johansson.

Voi sitä naurun määrää! Aivan vatsa kippurassa ja kyyneleet poskilla sai nauraa näiden kahden tyypin jutuille. Oli siellä muitakin ja ihan ok juttuja heittivät, mutta suurimmat naurut ja aplodit, saivat Jacke ja Ilari. Siinä, jos missä, stressit jäivät unholaan ja hyvä mieli valtaa sydänjuuria myöten koko kropan.

Naurulla on niin uskomattoman iso vaikutus mieleen ja päähän. Tuntuu, että varsinkin niinä päivinä, kun jännittää, stressaa, pelottaa, itkettää tai vaikka suututtaa pitää katsoa joku komediapätkä tai vaikka Modern family -sarjan jakso. Nauru helpottaa ja sen avulla saattaa jopa unohtaa negatiiviset olotilat.

Jos teillä on tänään huono päivä.... ja vaikka ei olisikaan, katsokaa nämä. Päivä on heti parempi!

Tekemistä New Yorkissa

Halusin eritellä hieman näitä New Yorkin ennen matkaa -kirjoituksia. Muuten postauksesta tulisi niin pitkä ettei kukaan jaksaisi lukea. Tässä osiossa kerron siitä, mitä ajateltiin ystäväni kanssa tehdä New Yorkissa. Siis shoppailun, valokuvaamisen, syömisen ja nähtävyyksien lisäksi.

Olemme molemmat Stand upin ystäviä ja näin ollen menemme nauramaan itsemme kipeiksi Comedy cellarille. Sinne sen takia, kun tiedän sieltä yhden koomikon ja toivonkin hänen olevan siellä silloin, kun menemme. Olen ollut pari kertaa callarilla ja molemmat illat ovat olleet erittäin hauskoja.

Kuva täältä

Olen varannut paikat netin kautta. Sitten vaan ovelle kertomaan oma nimi, joka on välillä hieman hankalaa, kun on niin suomalainen nimi ettei se taivu amerikkailaisten suuhun. Cellarilla ohjataan pöytään ja sen takia ei kannata olla ihan ensimmäinen eikä myöskään viimeinen ettei joudu eturiviin! Tai noh, jos välttämättä haluaa eturiviin niin sitten se ei tuota ongelmia. Cellarin illan hinta on 10–20 dollarin välillä, riippuen päivästä ja esiintyjistä. Sääntöihin kuuluu, että illan aikana on ostettava 1–2 juomaa. Olisikohan Cellarilla ollut ehkä 1 juoma / tyyppi. Tämä vaihtelee eri illanviettopaikkojen kesken. Mutta yhden juoman ostaminen ei varmasti ole ongelma. Ainakaan meille. Varsinkin, kun mansikka margarita on tuolla super hyvää!

Cellarin yläpuolella on ravintola Olive tree, jossa on ihan hyvät ruoat. Iltaa kannattaa jatkaa siellä, jos mielii nähdä koomikoita keikan jälkeen.

Broadway-show on tällä kertaa ihan must, koska en ole vielä kertaakaan käynyt sellaista katsomassa. Vielä ei tosin tiedetä, mitä mennään katsomaan. Mutta koska liput ostetaan halpoja lippuja myyvän pisteen kautta (TKTS), täytyy tehdä lista muutamasta, joita voisi mennä katsomaan mikäli lippuja ykkössuosikkiin ei herukaan.

Aloin jo hyvissä ajoin tiirailemaan, mitä keikkoja New Yorkissa on silloin, kun me olemme siellä. Brooklyn Bowl tai Bowery Ballroom. Siellä on esiintyjälistalla muutama mukavan kuuloinen bändi, jota voisi käydä kuuntelemassa. Tässä mennään varmasti fiiliksen mukaan. Ensinnäkin, että jaksaako kuinka monena iltana riekkua myöhään ja toisekseen onko tarpeeksi kiinnostusta bändiä kohtaan, joka vuorossa olisi silloin, kun jaksaisi mennä.
Vielä ei ole ainakaan varmistunut mitään Metallican kiertuetta tai Lenny Kravitzin keikkaa siellä, joten mikäli jollekin keikalle mennään, paikkana voisi olla joko

Barclays Center tarjoaa myös keikkoja, mutta myös korista. Onnekseni Brooklyn Nets pelaa New York Knicksiä vastaan juuri sillä viikolla, kun olemme siellä. Ostin liput tietysti jo hyvissä ajoin ja siellä sitten jännitetään Netsin puolesta! Saa nähdä miten korismatsi eroaa suomalaisesta. NHL-matsi eikä Baseball viehättänyt. Katson mieluummi Liigaa kuin NHL:a paikanpäällä. Toivottavasti NBA on muutakin kuin oheismyyntiä ja mainoksia.

Viikon 12 voimabiisi Lindsay Katt

Suoraan New Yorkista, saanko esitellä Lindsay Katt ja My happy.

Lindsay oli bongannut minut Twitteristä ja kuten monet muutkin artistit, hän alkoi seuraamaan minua ja sai minut koukuttumaan hänen musiikkiinsa. Plussana hänelle oli myös se, että hän on Nycistä. Kirjoiteltiin viestejä ja lupasin mennä kuuntelemaan häntä keikalle, kun Nyciin menen. Mikäli vaan keikka osuu sille ajalle, kun siellä olen. Toivottavasti. Olisi huippua nähdä livenä. Kuulostaa näin koneen kautta kuultuna todella pirteältä musiikilta. Sellasta hyvän fiiliksen musaa.

Fyysinen hyvinvointi = Henkinen hyvinvointi

Olen aiemminkin puhunut täällä omista fyysisistä oloista. Nyt on avauduttava taas. Meni hermo omaan löysään oloon. Sitten kovensin treeniä ja jätin sokerin. Mitä siitä seurasi? Mahtavia fiiliksiä treenien jälkeen ja jäätäviä vatsakipuja. Okei, naisten päivillä oli eräällä viikolla osansa siitä, mutta mikä on se, kun paino vaan nousee ja vatsa turpoaa?

Oletettavasti turpoavan vatsan syynä on jokin ruoka. Tämän vatsan kanssa olen saanut pelata koko elämäni. Kaikissa mahdollisissa testeissä on käyty ja mitään ei ole löytynyt. Vastaus lääkäreiltä on ollut lähinnä se, että älä syö mitään, mikä aiheuttaa vatsakipuja ja kävele paljon. Helpommin sanottu kuin tehty. En nimittäin tiedä, mikä aiheuttaa vatsakipuja, koska jonain päivänä se on puuro, toisena liha, kolmantena ruisleipä ja rahka. Jonain päivänä ei mikään. Kuitenkin niin, että Valion-tuotteista ei käy mikään paitsi ehkä Viola-tuorejuusto. Tuore lehmänmaito kuitenkin käy. Tällä hetkellä mennään kuitenkin sillä, että kaikki tuntuu pahalta.

Kun on fyysisesti huono olo jatkuvalla syötöllä, on myös henkisesti aika rikki. Iloitsen ihanasta keväästä ja kaikesta mahtavuudesta elämässä, mutta koko ajan päässä kalvaa se, miksi olen näin löysä, miksi tuloksia ei synny ja miksi en voi syödä mitään ilman kipuja? Ennen kauppaan menoa mietin tarkkaan, mitä ostan ja mitä teen ruoaksi. Kotona katson ostoksia ja totean, että mistähän saisin proteiinin? Olen syönyt paljon linssejä ja papuja, jotka eivät ole onneksi aiheuttaneet kipuja, mutta ei niitäkään nyt joka päivä jaksaisi syödä. Ja luulen, että jossain vaiheessa nekin aiheuttaisi kipuja.

Kaivoin nyt esille kaikki mahdolliset ruokaohjeet, jotka olen elämäni aikana saanut. Olen googlaillut, saanut ystäviltä linkkejä ja lukenut blogeja. Viikonloppuna kokeilen montaa eri ruokaa ja yritän selvittää, mikä homma. Gluteeniton voisi olla ihan jees, ainakin gluteeniton näkkäri on ollut aamupalana oikein jees. Juustosiivu ja kananmunaa siihen päälle niin ainakin proteiinia tulee aamupalalla. Nyt myös juon proteiinijuomia välipalana ja palautusjuomana. Saa nähdä kuinka kauan vatsa sitä kestää.

Jos teillä on jotain mahtavia proteiininlähde-vinkkejä muita kuin rahka ja raejuusto niin otan ne mielelläni vastaan ja kokeiluun!

Olet ihana

 

Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka hyvä keikka saa iloiseksi. Kun se hyvä musiikki tunkeutuu korvien kautta sieluun ja sydämeen, sitä vaan nauttii ja iloitsee.

Eilen kuitenkin oli jotain täysin erilaista kuin ennen. Olin Apocalyptican keikalla ja tällä kiertueella on mukana myös Avanti!-orkesteri. Jokainen Apocalyptican keikka on ollut aina erilainen ja erikoinen ja mieleenpainuva. Kuitenkin nyt orkesterin kanssa soitetut biisit sai monta kertaa kylmiä väreitä kroppaan ja lopulta tulikin itku. Siis itku?! Keikalla?! Olin vaan niin onnellinen ja iloinen. Apojen Paavo katselikin sivusta, että hetkinen, mitä nyt tapahtuu. Hymyilin kyynelten seasta ja yritin viestiä, että ei täällä hätää ole, tämä on vaan NIIN UPEETA! Varsinkin ne viulusoolot. Uskomatonta! Eikä Perttu kovin paljon jäänyt taakse omissa soolo-osuuksissaan. 

Keikan jälkeen näin Paavon ja hän kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin, että on, mutta vähän tuli liikututtua, oli niin hyvä keikka.
"Niin sä olit siinä edessä! Voi että, sä oot ihana!" ja halasi.

Pakko kai se on uskoa, että sitä on ihana, jos kerta Apocalyptican Paavo niin sanoo. Keikan jälkeen oli aivan huikea fiilis. Siis vaikka joka keikan jälkeen olenkin Paavon nähnyt ja ollaan juteltu sitä ja tätä ja se on aina kehunut minun faniuttani niin tuo, että toinen sanoo ihanaksi, on varmasti suurin juttu. Kehut on aina hyvästä, mutta että ihana.... ei voi kun hymyillä! Itsetunto nousi ainakin vähintään pilviin.

 

Onneksi joku on jo ladannut eilisestä kuvamateriaalia tuubiin niin tekin saatte nauttia tästä ihanuudesta. Vaikka eihän tämä sama ole tietenkään..mutta silti.

Viikon 11 voimabiisi

Bon Jovi. Jon Bon Jovi. Ei lukeutunut suosikkeihini 90-luvulla. Kuuntelin mieluummin Spaissareita ja Metallicaa. Nyt kuitenkin olen innoissani tämän poppoon musiikista ja kuuntelen viikoittain jotain. Varsinkin juuri voimabiisimielessä tämä Livin' on a prayer on loistava.

Whooah, we're half way there
Livin on a prayer
Take my hand and we'll make it - I swear
Livin on a prayer

New Yorkin valot

Manhattanin ja Brooklynin valot häikäisevät minut pian. Työpäiviä enää 25 ja viikonloput laskettuna mukaan, päiviä reissuun on enää 42. Eli on selkeästi aika hehkutella asioista. Hehkuttelu on iso osa matkalle lähtöä. Siitä tulee myös hyvä fiilis ja päivät kuluvat paljon mukavemmin, kun on jotain mitä odottaa.

Ensin pitää tietysti katsella kuvia edellisiltä vierailuilta ja tsekkailla Pinterest, Instagram ja googlen kuvahaku, mitä sieltä löytyy. Tässä löydöksiä ja omia otoksia myös teidän ihailtavaksenne. Samalla voitte kuunnella biisiä Manhattanin valoista.

Kuva: The Daily news

Kuva: Telegraph

Dailymail

usfotolia.com

Onnellinen tukka

Piti vaan tulla mainitsemaan, että nyt on mieli hieman parempi, kun eilen sain etutukan. Jonkunlaisen. Mutta kuitenkin. Heti kirkastui päivä, kun ei ole enää mitään roikkumassa silmien edessä. Vähän vielä häiritsee tumma olemus tukassa, mutta sitähän voi korjailla tässä jossain välissä... tiedä vaikka kokeilisin miten Nyw Yorkin kampaajat tekevät highlighteja!

Halpa makkara

Tiedät varmaan sanonnan "katsoo kuin halpaa makkaraa"? En ole pitkään aikaan joutunut halvaksi makkaraksi muiden kuin koirani silmissä. Paitsi eilen. Kampaajalla.

Ensinnäkin, eikös kampaajalle mennä juuri siksi, että siellä voidaan hyvin ja saadaan hyvä mieli? tällä kertaa se ei pitänyt paikkaansa. Olen tässä reilun vuoden etsinyt itselleni kampaajaa eikä näköjään vieläkään löytynyt.

Kaikki alkoi mennä pilalle siinä vaiheessa, kun astuin kampaajalle sisälle. Yksi kolmesta sanoo moi. Ei muuta. Loput katselivat nenän varttaan pitkin eivätkä sanoneet sanaakaan. Katselin vähän ympärilleni ja etsin takilleni paikan ja jouduin hieman miettimään voiko sohvalle mennä istumaan, kun jonkun ruokailu oli selkeästi siinä kesken. Ei ollut muutakaan paikkaa eikä minulle mitään puhuttu, joten kävin siihen istumaan.

Kaiken tämän huonon käyttäytymisen jälkeen en voinut odottaa paljon hiuksiltakaan. Ja lopputulos oli jotain, mitä en edes pyytänyt. Olin sanonut, että vaaleaa raitaa, jotta saadaan oma väri piiloon. Lopputuloksessa oli kampaajan mukaan myös omaa väriä, kun se on niin kiva ja tuo syvyyttä. Otsatukkaa ei kuulema kannattanut leikata, kun se oli hyvä juuri niin miten se on. En sitten sanonut enää mitään, kun olin niin järkyttynyt jo siitä värjäyksestä ja toivoin vaan, että pääsen pian pois. Tänään käyn kysymässä jostain vartin aikaa, että leikkaa otsiksen. Roikkuva letti ei ole kovin nätti.

kuva: iskelma.fi

Sokerina pohjalla täytyy vielä mainita, että kampaaja hölötti siitä kuinka minulla ei ole punapigmenttiä, joten värjäyksessä pystyi käyttämään sitä ja tätä väriä. Olen viimeiseltä neljältä kampaajalta kuullut kuinka minulla on vahva punapigmentti. Onneksi ei värjätty kokonaan vaaleaksi, koska muuten pää olisi keltainen.

Ai niin, halpa makkara olin myös lähtiessäni, kun muut kuin oma kampaaja ei sanonut mitään. Paikan omistaja vaan räpläsi kännykkäänsä ja tuijotteli sieltä naama mutrussa.

Tilanteessa, kun toinen väkertää omaa päätä, en osaa sanoa etten pidä. Ravintolassa sentään sanon, jos jokin on vikana. Kampaajalla en pysty. En varsinkaan silloin, kun toinen on aivan liekeissä siitä, mitä on tehnyt.

Yritän nyt selvitä shokista ja etsiä tämän päivän 100happydays.com juttua. Katsotaan mistä se löytyy....

Kirjan kuuntelua ja autolla ajoa

En ole aiemmin päässyt sisälle äänikirjan kuuntelusta autolla ajaessa. Olen aina ajatellut sen vievän liikaa huomiota ja keskittymistä ajamiselta. Viime viikolla päätin tehdä poikkeuksen ja annoin Iiris Lempivaaralle mahdollisuuden matkalla maalle.

Riikka Pulkkisen uusin kirja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on hauska, kekseliäs ja ihan kuin omasta elämästä. Takakansi houkutti sen ostamaan ja kun näin, että siitä on tehty cd-versio Leena Pöystin lukemana, innostuin toden teolla. Päätin ottaa neljä levyä sisältävän boksin kainaloon ja matkustaa maalle kuunnellen tarinaa, eikä sitä ainaista musiikkia.

Olen päätökseen enemmän kuin tyytyväinen. En tiedä olisinko nimittäin jaksanut lukea Pulkkisen kirjaa loppuun asti, ainakaan näin nopealla tahdilla, mitä nyt kuuntelin sen. Ei mennyt kuin alle 500 kilometriä ja Iiris oli selvittänyt minulle elämäänsä ja naurattanut. Lopulta ehkä jopa ärsyttänyt.

Pidän kirjoista, joissa kieltä on käytetty hyvin ja oivaltavasti. Alkuun se oli kivaa, mutta saman toistaminen ja listat erilaisista mielikuvista sai lähinnä raivostumaan. Ajattelin muutaman kerran, että voisi jo mennä eteenpäin. Pointti on ymmärretty jo parista esimerkistä. Näin itseni jo hyppimässä kirjan sivuja eteenpäin, mikäli olisin tämän kirjan lukenut. Kuuntelulla selvisin ehkä vähemmillä ärsytyksillä kuitenkin.

Kirjan kuunteleminen sai minussa aikaan ihmeen. En stressannut enkä hermostunut liikenteessä. Muutenkin olo tuntui kevyemmältä, kun joku muu oli minulle tarinaa lukenut. Oliko tässä siis sama juttu, kun silloin lapsena vanhempien lukiessa satua? Siitä tulee hyvä mieli. Ei ollut väliä oliko kirja niin minun makuuni, mutta nyt se on kuunneltu ja siitä jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli ihan vaan jo senkin takia, että se rauhoitti. Tuli siis oltua kuuliaisempi kansalainen ratin takana.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on äänikirjoista?

Viikon 10 Voimabiisi

Ruotsi. Rock. Rakkaus. Smash Into Pieces. Livenä viime torstaina Tampereella. Vähän ehkä hävetti, että niiden ekalla keikalla Suomessa oli vaan kourallinen ihmisiä ja noloja teinejä sekä wanna be -teinejä. Muuuuuutta, onneksi pääsivät lämmittelemään Amaranthia Helsingin Nosturiin ja Lahden Sibbetaloon ja saivat siellä enemmän huomiota. Ovat kaiken huomion ansainneet. Super hyvä bändi. Olen yrittänyt tätä sanoa jo jonkin aikaa jos vaikka kenelle, mutta vielä ei ole kuin yksi kaveri innostunut. Ehkä se kiinnostus tästä pikku hiljaa tästä kasvaa.

Instan ja Twitterin kautta olin vielä yhteydessä bändiin ja olivat kyllä todella innoissaan Suomesta. Ovat kuulema jo suunnittelemassa uutta rundia. Toivottavasti silloin vähän isommassa paikassa Tampereella kuin Jack the Roosterissa.

Keikoilla tietysti aina tapahtuu hyviä juttuja, joista esimerkkinä ja itselle muistilistaksi kohokohdat
- tanssijanainen
- "no other underpants" - no en mä v **** sulle puhunut!
- "mitä mä tekisin niillä hikisillä pyyhkeillä? En pesisi sitä? Ja jos pesisin niin se olisi vaan tavallinen musta pyyhe. Miks haluaisin sellaisen?"
- "mikä se valkoinen oli, minkä ne jakoi? Joku rumpujuttu? Mitä mä olisin sillä tehnyt? Jos olisi heittänyt niin, mitä olisin tehnyt? En mä halua sitä! Älä nyt heitä sitä tänne!"

Nämä naurattavat näin maanantaina kovasti. Kerrankin maanantaiaamu on varsin iloinen!

Smash Into Pieces on ensimmäinen bändi, joka on koskaan mulle mitään twiitannut. Vuosi sitten helmikuussa sain niiltä twiitin ja vaikka rakkaus musiikkiin oli jo syntynyt, syventyi rakkaus bändiin, koska osoittivat pitävänsä huolta faneistaan. Ja viikonloppuna saatu sydän <3 kruunasi koko homman. Kiitos, tack! Hoppas vi ses snart!