Olet ihana

 

Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka hyvä keikka saa iloiseksi. Kun se hyvä musiikki tunkeutuu korvien kautta sieluun ja sydämeen, sitä vaan nauttii ja iloitsee.

Eilen kuitenkin oli jotain täysin erilaista kuin ennen. Olin Apocalyptican keikalla ja tällä kiertueella on mukana myös Avanti!-orkesteri. Jokainen Apocalyptican keikka on ollut aina erilainen ja erikoinen ja mieleenpainuva. Kuitenkin nyt orkesterin kanssa soitetut biisit sai monta kertaa kylmiä väreitä kroppaan ja lopulta tulikin itku. Siis itku?! Keikalla?! Olin vaan niin onnellinen ja iloinen. Apojen Paavo katselikin sivusta, että hetkinen, mitä nyt tapahtuu. Hymyilin kyynelten seasta ja yritin viestiä, että ei täällä hätää ole, tämä on vaan NIIN UPEETA! Varsinkin ne viulusoolot. Uskomatonta! Eikä Perttu kovin paljon jäänyt taakse omissa soolo-osuuksissaan. 

Keikan jälkeen näin Paavon ja hän kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin, että on, mutta vähän tuli liikututtua, oli niin hyvä keikka.
"Niin sä olit siinä edessä! Voi että, sä oot ihana!" ja halasi.

Pakko kai se on uskoa, että sitä on ihana, jos kerta Apocalyptican Paavo niin sanoo. Keikan jälkeen oli aivan huikea fiilis. Siis vaikka joka keikan jälkeen olenkin Paavon nähnyt ja ollaan juteltu sitä ja tätä ja se on aina kehunut minun faniuttani niin tuo, että toinen sanoo ihanaksi, on varmasti suurin juttu. Kehut on aina hyvästä, mutta että ihana.... ei voi kun hymyillä! Itsetunto nousi ainakin vähintään pilviin.

 

Onneksi joku on jo ladannut eilisestä kuvamateriaalia tuubiin niin tekin saatte nauttia tästä ihanuudesta. Vaikka eihän tämä sama ole tietenkään..mutta silti.