Pyöräillen Tampereella

 Sunnuntaina kävi niin kivasti, että vierailulla ollut kaverini innostui pyörällä pitkin Tamperetta -ideastani ja lähdimme hellepäivänä rennosti kohti iloisia uusia kokemuksia kera naapurin lainapyörän.

Kaverini on käynyt viimeksi Tampereella kuusi vuotta sitten, joten piti oikein miettiä tarkasti, mitä näyttäisin hänelle. Muutamaan tuntiin ei mahdu kaikki, mutta jotain erikoista täytyisi näyttää. Siispä ensin hurautimme 15 kilometriä ja menimme vilvottelemaan Särkänniemen Hurrikaaniin. Tämä siksi, että tiesin vieraani olevan hulluna kaikkiin vuoristoratoihin.

Jätin tahalleni Näsinneulan välistä - tiesin paremman paikan tiirailla Tamperetta. Tämä paikka oli tietenkin Pyynikin näkötorni. Kivuttiin yli 150 metrin korkeudelle ja ihailtiin kahden järven ja Pyynikin harjun näkymiä kera Näsinneulan. Juurikin se, että näkee näsinneulan eikä niin, että Näsinneulasta näkee, on minusta paljon parempi. Vähän sama kuin Nycissä näkee Empiren Top of the rockista eikä toisinpäin.

Keskusta ei innostanut, mutta ajeltiin sen läpi Tallipihalle kuuntelemaan hetkeksi ihanaa saksofonin soitantaa ja hengattiin hetki koskenrannassa. Lisäksi kävimme vielä syömässä Gringos Locosissa Kehräsaaressa, joka on sekin ihanan lempeä paikka ja mukava esiteltävä.

Kaverini oli hyvin otettu jokaisesta näkemästään paikasta. Erityisesti sain kiitosta, että kivuttiin Pyynikille, koska hänestä se oli paljon persoonallisempi juttu kuin mennä hissillä Näsinneulaan. Ja sitä juuri hainkin, persoonallisia juttuja, jotka sopivat juuri hänelle.

Kilometrejä pyörällä tuli 30 ja tunteja retkelle reilu kuusi. Mieli sai aimoannoksen positiivisuutta mukavista ihmisistä, raikkaasta tuulesta hiuksissa, hyvästä seurasta, kauniista näkymistä ja aistikkaasta Tampereesta. Yksi parhaista sunnuntaista ikinä!