Kuvausta järvellä

Ollaan käyty Lennyn kanssa uimassa aina, kun se vain on ollut mahdollista. Arkena Tampereella joka päivä. Joskus jopa pari kertaa päivässä. Viime viikolla otin kameran mukaan ja tallensin pari hauskaa kuvaa. Halusin napata hyppykuvien lisäksi pari ruutua, joissa meidän läheisyys ja tosiystävyys tulee esille. Mitä mieltä te olette näistä?

Viikonlopun jälkipyykki

Viime viikonloppu oli mitä mainioin. Aiemmin jo infosinkin, että helteinen muutto oli merkitty kalenteriin ja se me myös tehtiin. Perjantaina puoliltapäivin alettiin roudaamaan kamoja Helsingistä Espooseen ja oltiin niin tehokas tyttökaksikko, että lauantain viralliselle muuttopäivälle ei jäänyt juuri roudattavaa. Niinpä ystäväni perui suurimman osan muuttoavusta ja totesi vain, että tehotytöt kantoi sohvan ja sängyn kolmanteen kerrokseen, joten apuja ei juuri enää tarvita. Hah, mainiota! Sitä todella pärjää ja pystyy tekemään melkein mitä vain, kun vain päättä niin.

Lauantaina saimme seuraamme vielä yhden ystävän ja muuton jälkeen kävimme uimassa Espoon Haukilahdessa. Ei ollut parempaa kuin skoolata rannalla (okei, skumppa olisi ollut parempi) tukka märkänä ja katsoa ihanaa merinäkymää! En ole koskaan pystynyt päättämään kumpi on ihanampi meri vai järvi. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Tuolla hetkellä meri-ilma teki terää ja fiilis oli katossa. Siitä olikin hyvä jatkaa ja käydä vähän tanssimassa illalla livebändin tahtiin.

Loistava viikonloppu, stressi tiessään ja työviikko tuntuu vain palalta kakkua! Ihanaa loppuviikkoa kaikille.

Viikon 31 voimabiisi

Taas näitä ruotsalaisia. Olen vaan niin rakastunut siihen maahan ja näihin bändeihin. Stiftelseniä kuuntelin paljon, kun olin vaihdossa Växjössä. Tässä yksi suosikkini heiltä.

Hei helle

Miten iloinen voikaan olla yhdestä sanasta. Se on Helle. Helle tarkoittaa minulle sitä, että olen saanut käydä kaikki ihanat mekot ja kesävaatteet läpi. Toinen kierros saa alkaa ensi viikolla, kun tämä helle vain jatkuu. Nyt jopa tuli radiostakin varoituksia todella kuumasta säästä. Se on siis todella nyt sellainen sää, jossa tämä vilukissa pärjää.

Yhtään en valita. En varmasti!

Tein jo kolme vuotta sitten sopimuksen itseni kanssa, että en valita enää ikinä säästä. Siihen on mahtunut yksi ainoa perkele, kun toissatalvena satoi niin paljon lunta monta viikkoa putkeen ja kevään piti jo alkaa. Vain silloin yhtenä aamuna lumitöiden lomassa manasin kerran. Sen jälkeen olen taas lupaukseni pitänyt.

Varsinkin koiran kanssa ei auta valittaa. Ulos on mentävä monta kertaa päivässä, oli sää mikä hyvänsä. Ja muistakaa: se on vain pukeutumiskysymys.

Nautitaan näistä ihanista lämpimistä keleistä täysin riemauksin ja todella toivotaan, että näitä kestää pitkälle syksyyn. Mikä onkaan ihanampaa kuin lämmin syksy? No lämmin elokuu tietysti, kun silloin olen pidemmällä lomalla. Mutta tänään nautin yhdestä irtonaisesta lomapäivästä ja marssin muuttoavuksi rakkaalle ystävälleni Helsinkiin. + 30 astetta, muutto ja paku ilman ilmastointia. Mikä ihana yhdistelmä!

Ps. bikinit on pakattu mukaan.

Yksin vai yhdessä

Viikonloppuna olin tosiaan häissä, kuten olen moneen kertaan maininnut. Kuulin siellä kaksi mielettömän hyvää puhetta. Toinen morsiamen isältä ja toinen morsiamen kummisedältä.

Morsiamen isän puhe yllätti minut siinä kohtaan, kun hän sanoi lukeneen onnelisuusopasta. Siis mies, yli 50 ja lukenut kirjan, joka puhuu siitä kuinka olla onnellinen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Omassa lähipiirissäni ei ole kovin monta, jos yhtäkään, miestä, joka lukisi tuollaista kirjaa. Morsiamen isä siteerasi kirjaa, joka taas siteerasi sitä isompaa kirjaa. Se sai minut taas ajattelemaan, että suurin niistä on rakkaus. Rakkaus, jota onneksi elämässäni on paljon ja jota myös itse jaan ympärilleni valtavasti. 

Kummisetä puolestaan kertoi hienon, minulle uuden tarinan. Jos haluaa kulkea nopeasti, on kuljettava yksin. Jos taas haluaa kulkea hitaasti, mutta pitkälle, tulee kulkea kaksin tai ryhmässä. 

Miten hienosti sanottu! Mietin omaa elämääni ja olen kyllä sellanen pikakävelijä, että ei ihme kun suurin osa elämästä on tullut kuljettua yksin. Nyt meitä on kaksi ja tahti on verkkaisempaa. Ehkä myös ikä hidastaa menoa. 

Mieletöntä oman elämän tulkintaa! Ja mitkä puheet, huh! Meinasi kuvaajallakin tulla tippa linssiin.

Jännittävä kuvaus

Mainitsinkin viime viikolla, että kävin kuvaamassa tuttavani häät viikonloppuna. Jännitys oli iso, mutta turha - onnistuin mielestäni hyvin.

Kirkko oli valoisa, ulkokuvauksissa vaihteleva sää aiheutti hieman murheita, mutta ei ylitsepääsemättömiä, pariskunta oli mukana ideoissa ja heitä oli helppo liikutella. Ja mikä parasta - ei tullut yllätyksiä, joihin en olisi pystynyt reagoimaan.

En ole mikään häiden paras ystävä, mutta kuvaaminen oli kivaa.  Laitan parit kuvat tänne. En viitsi pariskunnan naamoja julkaista täällä, mutta saa näistä jotain ajatusta. Kertokaa, mitä mieltä!

Pyöräillen Tampereella

 Sunnuntaina kävi niin kivasti, että vierailulla ollut kaverini innostui pyörällä pitkin Tamperetta -ideastani ja lähdimme hellepäivänä rennosti kohti iloisia uusia kokemuksia kera naapurin lainapyörän.

Kaverini on käynyt viimeksi Tampereella kuusi vuotta sitten, joten piti oikein miettiä tarkasti, mitä näyttäisin hänelle. Muutamaan tuntiin ei mahdu kaikki, mutta jotain erikoista täytyisi näyttää. Siispä ensin hurautimme 15 kilometriä ja menimme vilvottelemaan Särkänniemen Hurrikaaniin. Tämä siksi, että tiesin vieraani olevan hulluna kaikkiin vuoristoratoihin.

Jätin tahalleni Näsinneulan välistä - tiesin paremman paikan tiirailla Tamperetta. Tämä paikka oli tietenkin Pyynikin näkötorni. Kivuttiin yli 150 metrin korkeudelle ja ihailtiin kahden järven ja Pyynikin harjun näkymiä kera Näsinneulan. Juurikin se, että näkee näsinneulan eikä niin, että Näsinneulasta näkee, on minusta paljon parempi. Vähän sama kuin Nycissä näkee Empiren Top of the rockista eikä toisinpäin.

Keskusta ei innostanut, mutta ajeltiin sen läpi Tallipihalle kuuntelemaan hetkeksi ihanaa saksofonin soitantaa ja hengattiin hetki koskenrannassa. Lisäksi kävimme vielä syömässä Gringos Locosissa Kehräsaaressa, joka on sekin ihanan lempeä paikka ja mukava esiteltävä.

Kaverini oli hyvin otettu jokaisesta näkemästään paikasta. Erityisesti sain kiitosta, että kivuttiin Pyynikille, koska hänestä se oli paljon persoonallisempi juttu kuin mennä hissillä Näsinneulaan. Ja sitä juuri hainkin, persoonallisia juttuja, jotka sopivat juuri hänelle.

Kilometrejä pyörällä tuli 30 ja tunteja retkelle reilu kuusi. Mieli sai aimoannoksen positiivisuutta mukavista ihmisistä, raikkaasta tuulesta hiuksissa, hyvästä seurasta, kauniista näkymistä ja aistikkaasta Tampereesta. Yksi parhaista sunnuntaista ikinä!

Viikon 30 voimabiisi

Crystal Fighters on minulle uusi tuttavuus muutaman viikon takaa. Senpä takia laitetaan tämän viikon voimabiisiksi heiltä Love alight. Heillä on myös hyvännäköisiä videoita. Jos vaan ehdit, pysähdy katsomaan.

Super jännittävä päivä

Tänään on todella jännittävä päivä. Olen nimittäin lupautunut kuvaamaan työkaverini häät. En siis tee hääkuvausta - ei ole oikein mun juttuni. Mutta tässä lupasin tehdä poikkeuksen. Ja nyt jännittää. Pitäisi kuvata koko tilaisuus kakun leikkuuseen asti ja tietysti ottaa parille viralliset hääkuvat. Ensimmäinen virallinen hääkuvauskeikka ja näin paljon vastuuta, huh!

Onneksi luotan itseeni sen verran, että tulen saamaan edes yhden hyvän kuvan - ja morsian sanoi, että se riittää! Eli olen aika varma onnistumisestani. Kuitenkin on kamalat paineet, kun miettii, miten tärkeää ihmisille on kuvat omista häistään.

Tässä on siis minulle henkisen kasvun paikka. Täytyy mennä paikalle asenteella, että minähän osaan ja pystyn! Se vaatii hieman meditaatiota ennen H-hetkeä. Jos jollain on pikaisia henkisen kasvun vinkkejä, saa kertoa. Nyt imen viimeiset ideat Pinterestin syövereistä vielä ja valmistaudun päivään.

Mukavaa viikonloppua!

http://www.shannoncooperphotography.com/

Kolmekymppinen finninaama

Olen monelle vauhkonnut siitä, kuinka ihanaa on olla 30! Monet ovat ihmetelleet innokkuuttani. Itse sain tähän varmuuden lukemalla päiväkirjojani 10 vuoden takaa. Voi tytöt! Onpa sitä joskus ollut sinisilmäinen.. huhhuh! Melkein huusin päiväkirjalle "Idiootti! Ei se soita!" ja seuraavalla sivulla oli vuodatettu juuri sitä, kuinka joku poika ei ollut soittanut vaikka oli luvannut. Kun olisikin ollut joku tämmöinen kolmikymppinen sanomassa, että herätys ja eteenpäin! Mutta kai meidän kaikkien tulee elää nämä asiat ja oppia kantapään kautta. Me kaikki, kun kuitenkin opitaan näistä eri asioita.

Nyt on jotenkin aikuinen olo ja varmasti, kun 10 vuoden päästä luen näiden aikojen päiväkirjoja, huudan taas, että IDIOOTTI! Mutta niin se vaan menee, elämä. Tärkeintä on kuitenkin se, että on tyytyväinen siihen, mitä nyt on.

Vaikka teinivuosien pitäisi olla ohi, nauratti eilen kovasti se, että peilistä katsoi kolmikymppinen finninaama. Viikonlopun kakut, alkoholi ja juhlien stressi aiheutti ei niin mukavat reagtiot naamalle. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa aikuisen naisen elämää.

Ei sanaakaan

Viikonloppuna huomasin taas, että välimatka, aika tai hiljaisuus ei erota todellisia ystäviä toisistaan. En ollut nähnyt muutamia ystäviä päiviin, toisia viikkoihin ja erästä moneen vuoteen. Silti nauru raikui ja tunsin olevani rakastettu - ihan juuri kuten ennenkin.

Vuosiin en ollut nähnyt saksalaista ystävääni. Olemme soitellut Skypellä, mutta se ei tietysti ole sama juttu. Kun istuin hänen vieressään muutaman päivän, tuntui kun hän olisi ollut siinä vieressä aina. Saattaessani häntä lentokenttäbussille, istuimme vierekkäin ja olimme hetken ihan hiljaa. Kuuntelimme maanantain sadetta ja vaan olimme. Hyvien ystävien kanssa ei aina edes tarvitse puhua. Silti tunne ei ole vaivaantunut eikä tarvitse miettiä, mitähän seuraavaksi puhuisi. Puhuu sitten, kun on oikeasti jotain sanottavaa.

Sama on parhaan ystäväni, Lennyn, kanssa. Lenny-koira harvemmin minulle mitään puhuu. Silti minusta tuntuu, että puhumme koko ajan, koska kommunikoimme monella eri tavalla. Ja tietysti joskus Lenny myös puhuu, mutta omalla kiellään.

Kun on turvallinen olo, ei sanoja tarvitse. Voi vain olla.

Maailman parhaat ystävät

Juhlat on nyt juhlittu ja 30-vuotista taivalta muisteltu moneen eri otteeseen. Olo ei tunnu vanhalta - päin vastoin. Minulla on ollut mielenkiintoiset vuodet ja odotan innolla seuraavia. Parasta näissä vuosissa on se, että olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ja monet heistä ovat jääneet sydänystävikseni. Nämä ystävät kokosin viikonloppuna juhlimaan ja onneksi suurin osa pääsi paikalle.

En ole mikään bilehile enää tässä iässä, mutta joskus on kiva ottaa ilo irti ja vaan antaa mennä. Niin me tehtiin ystävien kanssa, vasinkin Maijan, kun spaissarit, bäkkärit ja Scooter raikasi kaiuttimista. Kesäilta, paljaat varpaat, grilliruoka, ysärimusiikkia ja ne rakkaat ystävät. Ei voisi parempaa olla <3 elämä tosiaan on ihanaa. Ja siis tietysti sangriaa vähän naamaan niin johan unohtui paineet ja stressi hetkeksi. Olen täsin sitä mieltä, että viiniä kannattaa juoda silloin tällöin, mutta ei liikaa. Se tekee hyvää!

Viikon 29 voimabiisi

Huhhuh, johan oli juhlat! Niistä myöhemmin, mutta tälle viikolle valitsen bileitä muistellen 90-luvun biisin, koska viime viikolla oltiin 80-luvulla. Random.org antoi minulle luvun 41, joka tarkoitti bileiden soittolistalta biisiä Prodigy Firestarter.

30 opittua asiaa 30 vuodessa

30 vuotta olen katsellut tätä elämää. Huomenna on juhlat. On siis aika katsoa sen verran taaksepäin, että listaan 30 asiaa, jotka olen oppinut näiden vuosien aikana. Asiat eivät suinkaan ole missään järjestyksessä ja kyllähän niitä tulisi mieleen vielä enemmänkin. Katsotaan seuraavaa listaa sitten 10 vuoden päästä.

Tästä listasta olisi voinut tehdä oikeastikin hauskan ja sarkastisen, mutta otin nyt tämmöisen totisen elämä opettaa -kannan. Nämä ovat siis joko opittu kantapään kautta tai sitten ne viisaudet ovat opettaneet minulle isi, äiti tai mummo.

1. Ole oma itsesi
2. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää
3. Se, joka peilistä katsoo, olet sinä. Sitä on rakastettava
4. On rakastettava ensin itseään ennen kuin voi rakastaa oikeasti toista
5. Pidä suu kiinni ja silmät ja korvat auki
6. Maailmassa on erilaisia ihmisiä. Hyväksy se.
7. Rehellisyys maan perii
8. Haasta itsesi
9. Perhe on paras ja suku pahin
10. LUOTA vaistoosi
11. Älä syö sokeria - se väsyttää
12. Aamupala on tärkein
13. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä
14. Opi ottamaan aikaa myös itselle
15. Kaikesta selviää
16. Asioilla on tapana järjestyä
17. Virheistä on otettava opiksi
18. What goes around comes aroung
19. Älä koskaan unohda ystäviä
20. Joskus pitää mennä kauas nähdääkseen lähelle
21. Kun tekee mieli tehdä jotain, tee se!
22. Elämää ei voi suunnitella etukäteen
23. Raha ei kasva puussa
24. Tee se itse, kukaan muu ei tee sitä puolestasi
25. Pidä aina rahaa säästössä
26. Hengitä. Rauhoitu. Tyhjennä mieli. Edes joskus.
27. Arvosta sitä, mitä on
28. Miehet tykkävät saalistaa
29. Kunnioita itseäsi
30. Älä haikaile vanhojen perään

Helemat paukkuu

"Kun kellohame heilahtaa ja tyttö tunnelmoi". Se biisi on mielessä, kun saa nauttia näistä ihanista keleistä ja pukea mekon päälle. Siis minä mekossa Suomessa, uskomattoman ihanaa! Tämä on yllätys sen takia, että edes +25 ei ole minulle tarpeeksi lämmin. Olen kylmäkalle ja aina jäässä. Mutta en tällä viikolla! Kun varjossa on niin lämmin, että pärjään mekossa, on silloin kesä tullut.

Ei tarvitse analysoida elämää, omia hyviä ja huonoja puolia, miettiä elämän filosofiaa tai mitää syvällistä. Aivot ovat narikassa näistä aiheista ja hymy huulilla mennään. Ei voi, kun hymyillä, kun saa aamulla valita viime kesän Italian reissun ja kevään Nycin reissun ostoksista sen aamun lempimekon päällensä. Helteet saa luvan jatkua vaikka kuinka pitkään sillä niitä mekkoja ja hameita riittää vielä.

Elämä on ihanaa!

Mitä tapahtuu öisin?

Voi sitä rakkautta, kun pääsi taas nukkumaan Lennyn viereen <3 mutta sitä en tajua, miksi meille aina tapahtuu kaikenlaista outoa öisin.

Olemme nyt maalla järkkäilemässä viikonlopun kemuja eli siis vieraassa sängyssä. Minun selkähän ei ole vieläkään kunnossa, joten herään välillä öisin kipuihin. Tämän lisäksi maalla on muutama muukin ärsyttävä asia.

1. Kärpäset. MIKSI niiden pitää tulla naamalle? Kaikista mahdollisista paikoista naamalle! Pidän lätkää kädessä ja aina, kun joku tulee häiritsemään, lätkäsen. Lenny tekee oman osuutensa syömällä lentäviä ärsytyksiä. Mielestäni loistavaa yhteistyötä.

2. Kissat. Kissat saisi meidän puolesta potkaista illalla ulos ja ottaa vasta aamulla sisälle. Ne eivät kuitenkaan nuku öisin. Se tarkoittaa sitä, et ne tulevat syömään raksuja keskellä yötä. Ja tietysti me nukutaan keittiön vieressä. Ei se, että herätään niiden raksujen rouskutukseen, mutta joka kerta toinen kissa kaataa jotain tai joku kolahtaa niin, että minä ja Lenny saadaan sydärit.

3. Muut omituiset sattumukset. Maanantain vastaisena yönä nukuin ilmeisesti jotenkin leveästi, koska jostain syystä heräsin siihen, että Lenny tippui sängystä. Hirnun täällä nytkin, kun kirjoitan tätä, oli nimittäin niin hauska tilanne.
Heräsin siihen, että Lenny rymyää ja kun avasin silmät, näin Lennyn kauhistuneen ilmeen ja kun se yrittää pitää etukroppaansa sängyllä. Kun sanoin Lennylle, että hups, mitä nyt? Se könysi aivan ihoon kiinni. Häntä heilui ja nurina kuului. Tämä tarkoitti, että häntä hävetti enkä saisi sanoa mitään. Ei sitten sanottu. Mutta kyllä aamulla taas nauratti! 

Et sellasia. Mielenkiintoista, eikö? Pienet sattumukset tekevät elämästä hauskempaa.

Viikon 28 voimabiisi

Tämän viikon teemana on 80- ja 90-luku tulevan viikonlopun bileiden teemaa myötäillen. Tein random otoksen ja tänään viikon voimabiisinä soi What a feeling Irene Caralta. Ihanaa viikkoa!

Kesäheilani mun

Jos ei heilaa helluntaina, on jono juhannuksena.

Seitsemän kukkaa tyynyn alle juhannuksena ja näet unessa tulevan miehesi.

Minulle nämä ovat vaan pelkkiä hömpötyksiä ja loruja. Hauskoja tosin, mutta ei vakavasti otettavia. Eikä ollenkaan tarpeellisia. Minullahan on maailman parhain kesäheila. Eli Lenny <3 ja taas se hullu koiranainen on vauhdissa.

Tätä se ikävä teettää. Elämä on.

Rikotut vannomukset ja lupaukset

Lupaukset ovat tarkoitettu rikottavaksi? No ei kyllä. Mutta tämän lupauksen, vannomukseni rikon tänä vuonna pariin otteeseen.

Aion lentää lentokoneella.

Vannoin Nycin jälkeen etten aio lentää mihinkään nyt ollenkaan. Ei pysty, koska koneessa tulee niin paha olo eikä vaan ole minua varten. "Koko loman aion vaan harrastaa kotimaan matkailua", muistan sanoneeni. Aion harrastaa kotimaan matkailua, se ei ole muuttunut mihinkään. Mutta aion kyllä käydä lomalla vähän lentokoneella...Tukholmassa. Ajattelin, että tunnin lento ei voi olla niin paha kuin 10 tuntia. Ja Ruotsi-ikävä on muuttunut hurjan isoksi, joten pakkohan sinne on vaan päästä.

Toki. Tänä kesänä olisin halunnut myös matkustaa rakkaan ystäväni luo Eindhoveniin, mutta ehkä ensi kesänä. Ja ehkä ensi kesänä myös se Italia, jossa olenkin ravannut jo melkein kyllästymiseen asti. Mutta vain melkein. Onnekseni ystäväni Alankomaista ja Italiasta tulevat käymään Suomessa, joten ainakin heidät kuitenkin näkee tänäkin vuonna.

Toinen lupausten rikkominen tapahtuu, kun lennän Lontooseen lokakuussa. Siellä esiintyy In Flames ja ystäväni pyysi minua heidän reissulleen mukaan. Se oli kivasti tehnyt ja tähän kutsuun oli pakko tarttua. En ole koskaan käynyt Lontoossa ja halusin kuitenkin tänä syksynä nähdä In Flamesin jossain. Lontoo on oikein mainio paikka siihen!

Että sellanen lupausten rikkoja täällä....

Ikävä viiltää syvään

"Ei ole kauniimpaa eikä väkevämpää tunnetta kuin ihmisen ikävä toisen luo. Elämä saa mielen siitä, että eletään yhdessä. Ilot kaksinkertaistuvat ja surut puolittuvat niistä puhumalla. Yhteiset muistot tekevät vahvaksi tulevaisuuden varalle."

Nyt on maailman kovin ikävä. Lenny jäi maalle ja minä olen yksin kotona. On niin paljon reissutöitä tällä viikolla, että oli parempi jättää Lenny maalle mummolaan. Nyt toisen ei tarvitse kärsiä matkustamisesta ja pahasta olosta. Onneksi oli paikka, minne jättää.

Tämä on vaan inhottavaa ja tiedän pojallakin olevan ikävä minua. Ja nyt kaikki tietysti ajattelee, että hullu koiranainen. Mutta minkäs sille voi. Toinen on maailman rakkain ja tärkein. Onneksi oma ikävä ei tunnu niin pahalta sitten, kun ajattelee asiaa oikeasti toisen kannalta. Lennyllä on nyt hyvä olla. Saa juosta ja uida maalla niin paljon kuin tykkää. Toisaalta, tiedän että kun päästään sitten parin viikon päästä kotiin kaksistaan, on hän niin väsynyt, että nukahtaa heti, kun päästään ovesta sisälle. Maalla on niin monta asiaa, mitä pitää vahtia ja pitää huolta ettei päivällä ole mitään mahdollisuutta nukkua.

Tuo lause, joka alussa lukee, on täysin totta. Vaikka nyt kyse onkin koirasta eikä ihmisestä, on Lenny minulle juuri hän, jonka kanssa ilot ovat tuplasti paljon parempi ja surut vähenee, kun toinen nuolee kyyneleitä poskelta.  

Oikea ystävä.